Toinen pienoisromaani tai pitkä novelli 1800-luvulta, tällä kertaa tanskalaisen Jens Peter Jacobsenin esikoisteos (suom. Juho Ahava).
Nimihenkilömme Mogens, nuori mies, kohtaa Kamillan, menettää Kamillan, rypee millään-ei-mitään-väliä-asenteessa kunnes kohtaa Thoran...tarina ei järin monimutkaiseksi mene, mutta pienoisromaaniudesta huolimatta tarinan kaari kattaa reippaasti aikaa, eikä kerronta ole mitenkään riisuttua, päinvastoin. Mogensin tarinan vaiheet kuvataankin lyhyinä lukuina jotka tyypillisesti kuvaavat vain hetken impressioita, ja esim. Sillanpää-maisesti ympäröivällä luonnolla on vahva osuutensa kuvauksessa.
Jacobsen on ilmeisesti Tanskan kirjallisuuden huomattavia nimiä ja vaikutti myös moneen seuraajaansa, Rilkeen, Ibseniin, Lawrenceen jne. mutta allekirjoittaneeseen vaikutus jäi tekemättä: muutamia hienoja ilmaisuja (esim. "Talvi tuli hämärine päivineen, pitkine öineen ja kirjetuiskuineen" kun rakastavaiset ovat erossa) mutta muuten ansionsa jäivät minulle vähäisiksi.
4 kommenttia:
Miten sinä tämänkin teoksen löysit ja miten arvasit siihen tarttua? Kuulostaa tosi kiinnostavalta. Aluksi tosin luulin, että kyse olisi Mogens Klistrupista, mutta tuo Rilkeen vaikuttaminen on aika komeeta. Ja mieshän on selvästi vaihtanut botaniikan kirjalliseen elämään ja erotiikkaan!
...ja sitten kuoli nopeasti :)
Tämä oli uteliaisuuslöytöjä kirjamessuilta, olen tuosta Helmi-sarjasta joitain kirjoja lukenut ja niistä pitänyt joten nappasin tämänkin.
Mutta huomaan että naturalismi ei kirjallisuudessa ole niin minun tyylisuuntani, joku suurempi tyylisuunnan ystävä varmaan nauttisi tästä enemmän.
Nuoren Wertherin kärsimyksissähän luontokuvaus myös heijastelee Wertherin tuntoja. Siinä se minusta toimii ihan kivasti.
Juu, Jacobsen on ehkä Wertherinsä lukenut vaikka romantiikan aikakausi jätetäänkin taakse, ja ehkä tässä on myös vaikutteita Flaubertin Rouva Bovaryn suunnasta...
Lähetä kommentti