Toinen kirja lukuvalmennuslistasta Helsinkiin sijoittuvista kirjoista, tässä Klaus U Suomelan kirjassa ollaan kesän kynnyksellä 1941 Helsingissä (loppuosa kirjasta sijoittuu jonnekin lähirannikolle, liekö Suvisaaristoa).
Helluntai-aattona Koskimaiden residenssissä Töölössä pakataan tavaroita valmiina lähtöön kesähuvilalle, hammaslääketieteen dosentti Einar Koskimies aikoo jäädä pariksi päiväksi kaupunkiin kun konsistorissa on käynnissä professuurikeskustelu ja iltapäivällä on myös tulossa pari tenttijää kuultaviksi, ja perheen nuorimmainen Lotta (joka ei ole enää niin pikku Lotta kuin mitä muut ajattelevat) jää myös isänsä, tai siis ennemmin heilansa Arvon, seuraksi...
Tämä on siis alunperin elokuvaksikin sovitettu teatterikappale, jonka pohjalta kirjailija kirjoitti myös tämän romaaniversion: näytelmällisyys näkyy kyllä rajallisessa määrässä tapahtumapaikkoja (Koskimiesten koti Töölössä ja huvila rannikolla), henkilöitä on paljon ja komedia ja draama näidne suhteissa...
Ajankuvaakin riittää. Kirja sijoittuu välirauhan aikaan joskin kirjoitusaikana jatkosota oli jo alkanut ja sota liikkuu tässäkin jatkuvasti taustalla. Samoin nykyään harvemmin kai on käytäntönä tällaiset yliopiston dosenttien ja professorien kotona vietetyt suulliset tentit mitä tässäkin harrastetaan (ja ehkä ihan hyvä niin), ja tietysti käyttäytymiskoodistossa on omat muutoksensa, mikä on sopivaa ja mikä ei.
Helsinki ei näy maamerkkeinä mutta tietysti tällainen yliopistoperheen kesähuvilalle lähtö on umpikaupunkilaista ja perheen nuorten, Lotan ja Viljon puheessa, vilisee jos nyt ei täysin slangi niin puhekieliset mutsit ja faijat, kundit ja friidut...
Komedian ja draaman välillä seikkailu oli kirjassa kuitenkin vähän ongelmallista, alussa sävyksi tulee leppoisankepeä komedia jolloin askeleet dramaattisempaan suuntaan eivät ole niin uskottavia, ja sitten jälkimmäisellä puoliskolla vedetään sen verran dramaattiseksi, kun Koskimaiden avioliiton kipupisteitä 25 vuotta kihlajaisten jälkeen (siitä kirjan nimi) aletaan puida, että lopun kepeys tuntuu myös hieman oudolta, tuosta vaan vedetään langat yhteen ja solmitaan onnelliseksi lopuksi. Mutta sen verran kepeä teos kuitenkin että tämän huvikseen luki.
Otan tällä kirjalla nyt sen Helmet-lukuhaasteen kohdan 27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja.
4 kommenttia:
Klaus U. Suomelan "Lensimme uuteen maailmaan" on tullut luettua. Siinä sodanjälkeisissä tunnelmissa suomalainen kulttuurivaltuuskunta ihmettelee Neuvostolan saavutuksia Moskovassa ja muualla. Lienee ensimmäisiä YYA-kirjoja.
Katselin että Suomelalla on aika sujuva poliittinen käännös ollut, 1910-20-luvuilla ollut SVULissa ja suojeluskuntatoiminnassa mukana ja sitten 40-luvulla kommunistien kelkassa...mutta, no, kun luin jokin aika sitten suomalaisen urheilun historiaa niin siinä kyllä tuli esiin että jos urheilullista kunnianhimoa tuolloin 1910-luvun tietämissä oli siinä määrin että halusi esim. olympialaisiin niin silloin SVUL ja suojeluskunnat olivat se puoli jossa oltiin.
Kelkka on monella kääntynyt monestakin syystä, eikä kaikkia kääntymyksiä voi mennä arvostelemaan. Radion sarjassa Kiveen Hakatut puhutaan näistä poliittisista urheilijakohtaloista enemmänkin.
Joo, viime vuoden lopussa Urheilulehti oli julkaissut Suomen urheiluhistoriaa itsenäisyyden ajalta ja siinä tuli tosiaan vastaan tämä kuvio, olympialaiset oli valtavan tärkeä asia tuossa 1910-20-luvulla mutta sinne päästäkseen piti olla SVUL:n (ja/tai sen sidosryhmien kuten suojeluskuntien) toiminnassa mukana, niinpä siinä oltiin joskus myös omien henkilökohtaisten aatteiden vastaisesti (ja samalla voi pohtia että kun olympiamenestys oli tuolloin muutenkin aika huikea niin mitä se olisi ollut jos niihin olisi osallistunut oikeasti kaikki parhaat urheilijat, myös TUL:n edustajat...)
Lähetä kommentti