Metsästysseurue kulkee hajallaan maastossa. Yksi vanhempi mies istahtaa hetkeksi lepäämään ja huomaa yllätyksekseen metsässä tutun naisen. Nainen ampuu miehen.
Seuraavassa luvussa nainen on junassa, yhdessä laukussa paljon rahaa, toisessa uudet vaatteet, uusi hiusväri, uusi nimi ja tuota pikaa Blévillen kaupunkiin saapuu itseään Aimée Joubertiksi nimittävä nainen, joka etsii uutta asuntoa rauhallisesta pikkukaupungista...nuorella naisella on metodi, hän tulee uuteen kaupunkiin, tutustuu siellä parempiin seurapiireihin (heihin joilla on rahaa) ja piireissä liikkuessaan ottaa selvää kuka voisi haluta että jollekulle toiselle tapahtuisi valitettava "onnettomuus", maksua vastaan tietysti. Niin myös Blévillessä, mutta asiat eivät menekään ihat putkeen...
Tämä Jean-Patrick Manchetten kirja on ilmeisesti jonkinlainen ranskalaisen roman noirin klassikkoja (suomeksi näitä ei kai ole ilmestynyt), samaa henkeä kuin Melvillen filmeissä eli yltiöviileitä vähän eksistentialistisia rikostarinoita. Dashiell Hammettin vaikutus näkyy tietysti, protagonisti on nimetön ja tässä yhdistetään Verisen sadon pikkukaupungin korruptio (ja sen selvittely) Lasiavaimen tiukan behavioristiseen kerrontaan: paljon kuvaillaan miltä kukakin näytti, miten pukeutui, mitä teki mutta ajatuksiin ja motiiveihin ei juuri päästetä sen enempää kuin on pakko. Peruslauseilla pärjätään ja tarina on sinänsä aika suoraviivaisesti etenevä, mikä kyllä helpotti ranskaksi lukemista, toisaalta kun keskustelusanasto on tutumpaa kuin kuvaileva niin sanakirjaa piti selata aika paljon vaikka joka sanaa ei edes yrittänytkään ymmärtää.
Manchette on myös selvästi poliittisesti vasemmalle kallellaan (huvitti kun aloitin tämän kanssa samoihin aikoihin Doris Gercken kirjan että kuinka onnistuinkaan ottamaan yhtäaikaa kaksi vassaririkosromaania...) ja viljelee myös ei-niin-hienovaraista ironiaa porvaripiirien suuntaan (tapahtumapaikka Bléville voitaisiin kääntää 'Fyrkkala' tai 'Hynälä') ja muutenkin, ja ironisuus toki lisää kirjan cooliutta.
Dans l'obscurité, la jeune femme n'etait pas visible. Si elle avait été visible, elle n'aurait pas été belle a voir ; ou bien elle aurait été belle à voir ; cela dépend des goûts. ("Pimeässä nuori nainen ei ollut nähtävissä. Jos hän olisi ollut nähtävissä, ei hän olisi ollut kaunis katsella, tai ehkä hän olisi ollut kaunis katsella, makuasia.")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti