En ollutkaan aiemmin Undsetilta mitään lukenut vaikka on pitänyt, ja tämä romaani sattui käsiin osumaan (suomennos Anna-Maria Tallgrenin, ja on Undsetin myöhempää tuotantoa, alkuperäinen ilmestyi 1939 ja tämä suomennos 1942).
1700-luvun Norjaan sijoittuva kirja alkaa vauhdikkaasti, rouva Dorthea Thestrup on huolissaan kun jokseenkin huithapeli kotiopettaja on tuosta vain kadonnut jonnekin mukanaan perheen kaksi vanhinta poikaa Vilhelm ja Klaus, ja ulkona on varsin paha myrskysää...perheenpää Jørgen lähtee etsimään, ja aikanaan pojat löytyvät kunnossa, mutta Jørgen jää sille tielleen...ja tätä seuraa kaikenlaisia tapahtumia kun sopeudutaan uuteen surulliseen elämänmuutokseen mutta kaikenlaista muutakin on.
Tämä jää romaanina jotenkin muodottomaksi. Henkilöitä on lukuisia, monet heistä ja tekemisensä ja tapahtumat ovat kiintoisia ja alku on tosiaan dramaattinen, mutta sitten vain tapahtuu kaikenlaista moneen suuntaan kunnes kirja 300 sivua myöhemmin päättyy: yhtä hyvin tämä olisi voinut olla rajallisempaan aiheeseen keskittynyt (hyviä vaihtoehtoja riitti) tai sitten jolkotella vaikka 500 sivua lisää, epäselväksi jäi miksi kirjassa oli juuri nämä asiat. Mikä on vähän sääli koska pidin kyllä näistä elementeistä, muutama erinomainen kohtaus tässä oli ja Undset varmasti osaa kirjoittaa, mutta loppufiilis on jotenkin tarpeettoman haahuileva ja päämäärätön.
Huomaan Mr Rainfoldin olleen vähän samoissa tunnelmissa.
Ja onpahan yksi osuma lisää Frau, Signora & Bibi -haasteeseen.
7 kommenttia:
Tämä kirja on omassa lukupinossani odottamassa vuoroaan ja innoitusta. Pidin paljon Undsetin Kristiina Lauritsantytär -trilogiasta ja muutenkin olen tykästynyt pohjoismaalaiseen kirjallisuuteen. Norja, Islanti erityisesti kiinnostavia maita.
Olen kuullut kehuja Kristiinasta ja varmaan se pitäisi joskus lukea.
Tätä luin aika leppoisalla tahdilla, pari lukua ja välissä joku toinen kirja, sitten pari lukua lisää, ja sujuvastihan tämä eteni mutta mitenkäs se Antti Tuurin ensimmäisen romaanin hylkäyskirje menikään, kirjasta puuttuu lukemiseen pakottava muoto tjsp, tässä on samaa.
Olen lukenut pari Undsetin teosta, ja novellejakin, ja lukemissani romaaneissa hän ammentaa aiheensa historiasta, tämä ei vaikuta niin hyvältä, kuin esim. Kristiina Lauritsantytär.
En ole lukenut tätä, enkä muitakaan Undsetin historiallisia romaaneja. Molemmissa lukemissani (Ida Elisabet ja Kevät) oli selkeä teema, joka liittyi naisen asemaan.
Tässäkin naisten asemat olivat esillä, rouva Dorthean ohella oli äitinsä Elisabeth, lähitalon neitsy Langseth, Elisabethin luona nuori neito Tora ja rouva Dabbelsteen...ja vain joihinkin noista keskittyminen olisi voinut olla parempi ratkaisu, tai sitten oikeasti massiivisempi usean sukupolven romaani.
Undset huudossa taas, käännetään uudelleen
Kah, jännä. Pari tuttua onkin jo puhunut että olisi kulttuuriteko jos joitain suomentamattomia Undseteja tulisi käännetyksi, ja on kai näissä vanhoissakin käännöksissä jotain uudistettavaa...
Lähetä kommentti