Samuel R. Delany - The Einstein Intersection

 

Kirjan ensimmäisen luvun alussa on sitaatit Joycen Finnegan's Wakesta ja Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden ylistyksestä. Silloinkin kun alustana on halpa scifi-pokkari, Samuel R Delany ei ole kovin hienovarainen tuodessaan esiin kirjallisia ambitioitaan.
Muiden lukujen alkuun on myös laitettu monenlaisia sitaatteja, mukaanlukien otteita Delanyn omasta päiväkirjasta, jossa hän kommentoi tämän kirjan kirjoittamista, koska metatasokin sopii mukaan.

No, mistä kirja sitten kertoo?

"[...]We've had quite a time assuming the rationale of this world. The irrationale presents just as much of a problem. You remember the legend of the Beatles? You remember the Beatle Ringo left his love even though she treated him tender. He was the one Beatle who did not sing, so the earliest forms of the legend go. After a hard day's night he and the rest of the Beatles were torn apart by screaming girls, and he and the other Beatles returned, finally at one, with the great rock and the great roll." I put my head in La Dire's lap.

Kirja kertoo myyteistä, ja jostain kaukaisesta tulevaisuudesta, jonka asukkaat haparoivat jo kadonneiden ihmisten jättämässä kulttuurissa ja myyteissä. Päähenkilö, Lo Lobey, on vuohipaimen jolla on jonkinlaisia musiikillisia lahjoja, ja kun rakastettunsa Friza kuolee, lähtee Lobey etsimään tätä ja syytä miksi tämä kuoli...

Orfeuksen ja Ringon ohella viittaillaan myös Minotaurokseen, Billy the Kidiin, Jeesukseen, Buddhaan, Einsteiniin, Gödeliin ja ties minne...lopputuloksena varsin hämmentävä soppa josta on aika vaikea sanoa mistä lopulta oli kysymys, ja aika hankala kuvata niitäkään osioita joista jotain tajusi (koska niiden paljastuminen on tietysti osa kirjaa).
Mutta samalla on todettava että on viihdyttävämpää olla hämmentynyt Delanyn kirjan seurassa kuin tajuta kaikki jostain heikomman kirjailijan teoksesta...ja lopulta kyse onkin mysteeristä, joka ylittää kielen todistuksen (siihenhän viittaa myös kirjan nimikin, sitten kun siihen kirjassa viitataan).

Aika vähän tulee nykyään luettua scifiä, mutta Delany on yksi luottokirjailijoista, scifinsä ja fantasiansa tapaa olla reippaan allegorista, filosofista, kulttuuris-yhteiskunnallista kiinnostavan haastavalla tavalla. Blogatuissa olen näköjään keskittynyt 60-luvun lopun tuotantoon (tämä julkaistiin 1967, Nova 1968, Hogg kirjoitettiin 1969 vaikka julkaistiinkin vasta paljon myöhemmin), vaikka ennen blogiaikaa olenkin lukenut myös varhaisempaa että myöhempää tuotantoaan. Ja varmaan luen lisääkin.