Michel Tournier - Taaborinvuori ja Siinainvuori (Eläköön essee!)

Eläköön essee -haaste etenee kiireettömästi mutta etenee kuitenkin: syyskuussa Nipvet-Juha haastoi minut haudottuaan haastetta ensin itse pari kuukautta, ja niin minullakin vierähti hetki ennen kuin sain sopivan vastauksen aikaan...

Haasteen säännöt:
1. Anna kirjoituksellesi otsikko Eläköön essee!
2. Kerro haasteen alkuperä, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia.
3. Kerro, keneltä sait haasteen ja linkitä hänen blogiinsa.
4. Kirjoita nämä säännöt postaukseesi.
4. Esittele 1 - 2  hyvää esseekirjaa, joko aiemmin lukemasi tai tuore lukukokemus. Voit kirjoittaa muutakin esseekirjallisuuteen liittyvää. 
5. Haasta yksi tai useampi bloggaaja kirjoittamaan esseistä. Linkitä hänen blogiinsa/heidän blogeihinsa ja käy ilmoittamassa hänelle/heille haasteesta. 

Jonkin aikaa meni miettiessä miten lähtisin aihetta käsittelemään: juuri silloin ei ollut käsillä mitään otollista teosta, vaikka vuosien varrella kohtalaisen määrän esseitä olenkin lukenut. Joskus 10-15 vuotta sitten minulla oli niiden kanssa aktiivisempikin kausi jolloin kolusin kirjaston esseehyllyjä läpi lukien mitä oli tarjolla (ja mm. Markku Envallin ja Veijo Meren miellän ensisijaisesti esseisteiksi, muu tuotanto on muuta) ja myöhemminkin esseehenkinen muoto on viehättänyt (myös sen limittyminen kaunokirjallisuuteen, mm. Jorge Luis Borgesin ja Leena Krohnin tuotannossa raja esseen ja novellin välillä on joskus häilyvä).
Ja olenhan sanonut myös blogikirjoittamisessa olevan esseistiikan piirteitä...

Mutta myönnetään että viime aikoina lajityyppi on jäänyt vähän kaunokirjallisuuden jalkoihin, poislukien jotkut tietokirjat jotka käyttävät esseemuotoa mutta joiden aihealueet ovat sen verran erikoistuneita että en tiedä viitsinkö lähteä käsittelemään niitä blogissa (jos haluatte siis kuulla mm. Edward Schillebeeckxista, joudutte lukemaan häntä itse). Bloggaukset löytyy kuitenkin ainakin Fadimanista, Zweigistä, Eliotista...

Minulla oli toinenkin ajatus mielessä, mutta yhdessä divarissa poiketessa satuin huomaamaan hyllyssä Michel Tournierin kirjan, josta en ollut aiemmin kuullutkaan, ja kun kaikista muista lukemistani Tournierin kirjoista olen pitänyt ja tämä oli vieläpä esseekokoelma, niin pakkohan tämä oli ostaa. Lukemisen aloittamisessa meni kuitenkin vielä pari kuukautta, mutta itse asiassa tämä olikin ajoitukseltaan varsin onnistunut, liittyen kirjan aiheeseen (lisäksi huomasin nyt kirjan toimittajan nimen, katselin hänen hääkuvaansa juuri männäviikolla kysyen kuka siinä on...maailma on pieni. Suomentaja on Annikki Suni.)

Tournier kirjoittaa kuvataiteista, hyvin tietoisesti: nimiesseessä erityisesti käsitellään kuvan ja sanan suhdetta, ja teema toistuu myös myöhemmissä teksteissä, joissa jotain olennaista kuvista yritetään tavoittaa tekstin avulla tai joissa muuten kuvan ja tekstin suhde on esillä.
Tournier asettaa vastakkain Siinain, jossa Jumala antoi Moosekselle laintekstin mutta jossa Jumalan suora näyttäytyminen oli mahdottomuus (ja vuoren juurella kansa teki kultaisen vasikan kuvan), ja Taaborinvuoren, jossa Kristuksen jumaluus kirkastui näyksi jota ei voi sanoin kuvata. Näiden kuvan ja sanan absoluuttien välillä on länsimainen kulttuuri sittemmin seikkaillut...
Kuvaa ja kuvallisuuden kulttuuria käsittelevään romaaniin, Kultapisaraan, viittaillaan usein, samoin kuin sen viittauksiin, ja Tournierin tuotannon muitakin piirteitä on teoksessa mukana: lihallisen fyysisyyden mysteerit ja joulu, aika jolloin Sana tuli lihaksi (joulu on kuvataiteen kannalta merkittävä asia, koska juuri inkarnaatio teologisena tapahtumana mahdollisti että kristinuskossa, toisin kuin juutalaisuudessa tai islamissa, Jumala on kuvattavissa: kuvakielto on harhaoppia. Siksi tämä kirja oli hyvä lukea adventtiaikana).

Tätä esseetä seuraa sarja yksittäisiin taiteilijoihin keskittyviä tekstejä. Tämä voisi olla liiankin haastava osuus kun kirjassa ei ole mukana yhtään esimerkkikuvaa taiteilijoiden teoksista, ja ainakin minulle lukuisista taiteilijoista oli varsinaisesti tuttu vain yksi, Wassily Kandinsky, ja pari muuta tunnistin niminä mutten varsinaisesti tiennyt millaisia teoksia tekevät.
Nämäkin esseet olivat tästä huolimatta kiinnostavia, parin kolmen neljän sivun impressioita joissa puhuttiin paljon myös kyseisen taiteilijan teoksiin liittyvistä ominaisuuksista, perspektiivistä tai asetelmista tai valosta tai muista vastaavista asioista. Luettavia ja hieman ajattelua avartavia, vaikka ehkä olisinkin saanut näistä enemmän irti jos oikeasti tuntisin kuvataidetta paremmin...

Kirjan lopussa on vielä jokunen lyhyt essee yleisemmistä aiheista, joista ihastuttivat erityisesti esseet mainoskuvaamisesta ja muotikuvasta. Tällaiset jutut ovat syy miksi minä Tournierin kirjoista olen pitänyt, niiden parissa päätyy joskus katsomaan tuttua asiaa hyvinkin yllättävästä näkökulmasta niin että se on saatu täysin luonnolliseksi. Tournier ei mukasyvällisesti tuomitse kaupallista mainoskuvaa tai hörhöistä muotia, tai ironisesti syleile niitä, vaan vain tarkastelee niitä itsessään.

Hieman epäröiden aloitin kun olin sisällysluetteloa katsonut, mutta niin vain tämäkin kirja oli mitä erinomaisin: kiitos Tournier, kiitos Juha, kiitos Marjatta (suosittelen muita kuitenkin lukemaan sen Kultapisaran ensin).

Kenellekäs minä lähettäisin tämän haasteen? (tällä vauhdilla vastattavaksi ehkä jossain vaiheessa ensi vuotta)
Haluaisiko Margit lähteä mukaan? (ja jos Omppu haluaa lukea vaikka tämän saman kirjan kun se kerran hänelläkin löytyy, niin sen kun)