Tämä Joseph Kesselin kirja (suom. Sulamit Reenpää) oli ennestään tuttu Luis Bunuelin elokuvana, mutta pitihän kirjaankin tutustua.
Tarina on aika lailla sama: päähenkilö, nuori nainen Séverine on naimisissa lääkäri Pierren kanssa, jota rakastaa kovasti mutta jotain puuttuu elämästä...kunnes kuulee eräästä tuttavapiirin laitamilla olevasta tutustaan että tämä hankkii lisätuloja työskentelemällä bordellissa prostituoituna, ja tämä jää jotenkin vaivaamaan Séverineä...siinä määrin että hankkii tietoonsa muutamia bordellien osoitteita ja menee yhteen niistä töihin. Ei rahasta, mutta jostain muista syistä...ja samalla rakkaus Pierreen pysyy voimakkaana mutta kaksoiselämässä taiteilu vaatii veronsa ja tragedian uhka painaa...
Työstä bordellissa salanimellä Päiväperho ei lopulta kovin paljoa kirjoiteta (elokuvassa on itse asiassa tätä enemmän), kirja tosiaan keskittyy suurelta osin Séverinen suhteeseen mieheensä. Mutta tarpeeksi kuitenkin että tämä oli omana aikanaan skandalöösi kirja, ja nykyaikana taas saattaa olla enemmän nikottelua Séverinen masokistisuudessa ja että olihan tämä vähän saippuaoopperamainen. Psykopatologiasta en osaa sanoa, ilmeisesti sillä on puoltonsa.
Lukukokemus jäi nyt vähän neutraaliksi, melkein suosittelen leffaa enemmän, ainakin siinä on Catherine Deneuve.
4 kommenttia:
Psykopatologiasta en osaa minäkään sanoa, mutta kyllä Catherine Deneuve, paitsi että on kaunis katsella, ilmaisee elokuvassa jotenkin erityisen hyvin sen sisäisen ristiriidan, jota tässä kuvataan. Sen, että hän on jotenkin niin täydellisen hillityn hallittu, että voi uskoa että jopa seksuaalinen tyydytys on häneltä kiellettyä, hillittömyydessään. Ja siksi hänen täytyy etsiytyä prostituoidun rooliin, häpeälliseen, jopa masokismiin. Kaunis ja varakas nainen, oikeassa elämässään kultaisessa häkissä.
Joo, Deneuve toteuttaa tämän Séverinen roolin kyllä nappiin. Kirjassa tosiaan korostetaan rakastavaa suhdetta mieheensä mutta se on sellainen hyvin puhdas ja hillitty, vähän kuin käänteinen madonnakompleksi, ja tuossa prostituoidun roolissa hakee juuri eläimellistä kiihkoa...(siinä määrin että kun joku asiakas heittäytyi liian ystävälliseksi ja kiltiksi niin se oli kauhistus, koska silloin Séverine todella pettäisi miestään).
Tuo ranskalaisen erotiikan maailma on ihan omaa sorttiaan, tai oikeastaan koko ranskalainen kulttuuri on jotenkin eroottisesti ladattu. Naisille on varattu yleensä kaksi roolia: äiti tai huora (Jean Eustache!). Deneuve on kyllä hieno, vaikka itse romaani on vaatimaton.
Ranskalaisessa kirjallisuudessa prostituutiokuvauksilla on kyllä pitkä ja kunniakas historia ja flirttauskulttuuri voi myös vahvasti...
Lähetä kommentti