Epälukumaraton 22.12.

Jouluvalmistelut ovat aika lailla siinä mallissa kuin niiden pitääkin olla ja Steam-tilille oli taas kertynyt kaikenlaista kokeiltavaa...joten on taas hyvä hetki viettää epälukumaraton tietokonepelien parissa (viimeksihän tälläistä harrastettiin heinäkuussa). Perinteiseen tapaan pelailen ja tiedotan tänne mitä olen pelannut.

Aloitan nyt 14.00 Renowned Explorers: International Societyn parissa, pelin jota olen jo ehtinyt jonkin aikaa kokeilla mutta vielä on tutkittavaa...

15.30
Aloitettu Renowned Explorersissa uusi kampanja, jossa urheat tutkimusmatkailijat Dolores, Kiwi ja Anna seikkailevat jännittävissä paikoissa, keräävät aarteita, mainetta ja tietoa ja kohtaavat monenlaisia vaaroja...

Peli sopii hengeltään oikein hyvin NTK-kirjojen sävyyn, tässä reissataan joskus epämääräisessä historiassa (sanotaan vaikka 1900-luvun alkua) humoristisessa hengessä ympäri maailmaa.
Kolmen hengen joukossa kullakin on omat erikoistaitonsa ja niitä käyttäen sitten edetään vähän valitse-oma-seikkailusi-hengessä jota rytmittävät "taistelut" (jotka muistuttavat vähän Heroes of Might and Magicin vastaavia, kierrospohjaista strategiaa siis, ja osa on oikeita taisteluja mutta tilanteesta ja hahmoista riippuen voi kokeilla myös suostuttelua tai sanan säilää...)
Olen jo aiemmin tätä peliä tosiaan pelannut, nyt kokeillaan taktiikkaa jota en ole niin harrastanut eli tappelua ja tieteen jahtaamista...ja ihan mallikkaasti on lähtenyt homma vauhtiin, ensin etsittiin vanhaa druidien kivikehää ja sitten oltiin Karibialla merirosvoaarteen perässä. Lähtisiköhän seuraavaksi Egyptiin aukomaan pyramideja...

Mutta siihen palataan joskus myöhemmin, kokeillaas jotain muuta.

16.40

Väliin laitettiin paria minimalistista puzzlepeliä, jotka sopivat hyvin juuri kasuaaliin pelaamiseen, ratkaistaan pari kenttää kerralla ja sitten tehdään jotain muuta (molemmat ovat mekaniikaltaan sen verran yksiviivaisia ettei niitä kai kauhean monta kenttää jaksaisikaan).

Ensimmäinen, Hexcells, on paranneltu versio vanhasta tutusta Miinaharavasta, numerot kertovat kuinka monessa naapuriheksassa on sinisiä ruutuja ja sitten ne pitää vain löytää (ohessa on jo kenttää vähän matkaa avattu). Paremmaksi tämän pelin tekee se, että kentät on tehty sellaisiksi että ne ovat kokonaan pääteltävissä auki, Miinaharavassa kun jossain vaiheessa tulee tilanteita että sijainteja pitää arvata (ja kun se on kerrasta poikki niin se on aika turhauttava peli...). Hexcells on ainakin tähän mennessä ollut selkeästi parempi, katsotaan kuinka inhottavia juttuja se vielä onnistuukaan laittamaan...

Toinen peli KNIGHTS on myös mekaniikalta tuttu: nappulat liikuvat kuin ratsut shakissa, ja tarkoituksena on saada punaiset nappulat punaisiin ruutuihin ja siniset sinisiin (keltaiset ovat vain tiellä). Tätä peliä olen jo jonkin aikaa pelaillut varsin leppoisaan tahtiin, nyt ollaan jo kuningatar-vaikeustasolla ja kuningas-tasokin on avattu.

17.50
Renowned Explorersissa käytiin sitten Egyptissä.

Ryhmänjohtaja Dolores sai niskaansa muumion kirouksen mutta noin muuten menee ihan mallikkaasti, aarteita löytyy ja seuraavaksi voisi lähteä taas Karibialle...jahka ollaan taas tehty jotain muuta.
Huomasin nyt että tämä ei ehkä sittenkään ollut paras mahdollinen päivä pelimaratonille, koska Steamin jouluale alkaa tänään ja se perinteisesti tarkoittaa että serveri tulee olemaan ruuhkainen...no, katsotaan miten käy.

19.15
Pelasin tunnin verran yhtä jo jonkin aikaa tililläni odottanutta peliä, Neverendin Nightmaresia.

Joka visuaaliselta tyyliltään muistuttaa aika lailla Edward Goreyn sarjakuvia, yllä on lähtötilanne ja tuosta sitten lähdetään vaeltelemaan pitkin taloa jossa on...jotain outoa. Ja kun tapahtuu tarpeeksi outoja asioita niin sankarimme Thomas herää uudestaan vuoteesta, ja lähtee taas kävelemään pitkin taloa, joka on hieman muuttunut...ja tämä toistuu.

Paljon siis on luvassa pimeillä käytävillä kävelyä, ovien aukomista jne, ja kun talo ei noudata ihan perinteistä geometriaa ja siellä on joukko toistuvia teemoja (mm. samat kuvat seinillä toistuvat uudestaan ja uudestaan eri yhteyksissä...) niin pelissä on tosiaan painajaisten tunnelmaa, ja ilmeisesti psykoanalyysi on toiminut innoittajana (ja unissa talo muistaakseni symboloi unennäkijää itseään...)
Näitä indie-kauhupelejä persoonallisilla toteutuksilla ilmeisesti on tehty kohtalaisen paljon, edellisellä maratonilla pelaamani The Cat Lady kuuluu myös lajityyppiin...
Mutjoo, jotain muuta nyt ettei käy kuin Thomasille.

21.30
Nonih, Renowned Explorers ovat seikkailleet. Dolores, Kiwi ja Anna palasivat Karibialle jonne ilmestyneellä mystisellä saarella oli kakkosretken merirosvo ihan elävänä. Tai ei ihan elävänä...
Ja tämän seikkailun jälkeen oli jo tilanne pisteiden puolesta varsin mallikas, mutta vielä lähdettiin retkelle Himalajalle etsimään mystistä Shangri-Lata. Ja palattiin vielä takaisinkin, and there was much rejoicing.

Pikkuisen lagia näkyi kun ne Steamin alennusmyynnit alkoivat, ja ei varmaan kannata ihan vielä lähteä hakemaan mitään uusia pelejä, mutta onhan näitä vanhojakin. Mitäs seuraavaksi pelaisi.

23.30
Siirryin seuraavaan explorauspeliin, Reveal the Deep.

Pientä kauhuvihjailua on tässäkin, kun sukeltaja liikkuu pitkin uponneen laivan käytäviä ja löytää vihjeitä menneestä. Grafiikka on retroista pikseliä, valolla kikkaillaan ja ensimmäisen luvun (kolmesta) kävin jo läpi: kovin pitkästä pelistä ei kai tässäkään ole kyse.
Saa nähdä mitä vielä tuo tullessaan...
Lisäksi pelasin jokusen kentän Hexcellsiä, ei sekään pitkä ole (hinnoiltaan molemmat ovat siis sellaista euron parin luokkaa, eli kirjakaupasta saisi uutuusromaania samalla hinnalla ehkä parikymmentä sivua...)
Vielä jotain ennen kuin vetäydyn yöpuulle.

9.50
Illalla ja tänä aamuna paria peliä lisää, sen ohella että pelasin Hexcellsin loppuun. Lajityyppinä pidän noista pienimuotoisista pulmapeleistä (kts. myös Hook, LYNE, KAMI, Unium, Quell...) vaikka jotkut jäävätkin vähän harmittavan lyhyiksi, tosin ainakin Hexcellsiin taisi olla myös lisäosia tarjolla...

Detective Grimoire selvittää suohirviöön liittyvässä teemapuistossa tapahtunutta murhaa.

Eli kierrellään paikkaa, etsitään johtolankoja, haastatellaan epäiltyjä, tehdään johtopäätöksiä...humoristista tyylittelyä ja vaikuttaa kiinnostavalta peliltä, mutta tässä vaiheessa on vielä liian aikaista sanoa miten kokonaisuus toimii, tämä on kuitenkin vahvemmin juonivetoinen juttu.

Ja sitten "pelailin" loppuun Metamorphabetin.

Siinä missä saman tekijän Vectorparkin aikaisempi Windosill (josta olen blogannut aiemmin) oli vielä jotenkin pelillinen, tässä ollaan siirrytty jo vakaasti interaktiivisen animaation puoleen. Eli on aakkosia, ja kun niitä tönii, tökkii, venyttää tai muuten yrittää saada liikkumaan niille tapahtuu juttuja perustuen englanninkielisiin sanoihin (ylläolevassa kuvassa N:n kylkeen on ensin ilmestynyt "naapurit" ja sitten kylkeen iso "nenä". Ja kun lisää tönii niin N:n toinen sakara kasvaa ja siihen ilmestyvä rusetti implikoi "neck"iä).
Leikkikalu, jonka varsinaisena ilmaistuna kohderyhmänä on opettaa aakkosia lapsille, mutta animaationakin on hupi. Ja olin jo joitain kirjaimia selaillut ja nyt sitten osaan aakkoset A:sta Z:aan.

Jaahas, palaisiko etsimään murhaajaa vai sukeltamaan syvyyksiin vai yrittämään herätä painajaisista...

11.30
Reveal the Deepin toinen luku pelattu, ja tässä on selvinnyt jo jotain miksi tämä laiva on uponnut...tietynsuuntaiset kirjallisuusviittaukset tulevat kyllä mieleen (nimikirjaimet H.P.L. osoittanevat suuntaa niille jotka tietää, vaikka suoria viittauksia ei olekaan ollut). Kolmas ja viimeinen luku edessä.
Tässä kakkosluvussa oli kyllä yksi aika ärsyttävä kohta jossa olisi usko mennyt joten piti walkthroughista käydä katsomassa että juu, noin se pitää tehdä mutta ajoitus pitää saada kohdalleen. Ärsyttävä kohta se oli silti. Mutta noin muuten arvostan sitä että pelissä ei näköjään voi varsinaisesti jäädä jumiin, mahdollisuudet etenemiseen ovat koko ajan olemassa vaikka aina ne eivät ole kauhean selkeitä...
Olisko sitten Grimoire?

12.50
Kävinkin harrastamassa parkouria Refunctin maailmassa.

Ideana on liikkua tuollaisessa eri tasoista koostuvassa maastossa, aluksi ne ovat harmaita, mutta kun niillä käy ne muuttuvat vihreiksi. Maasto paljastuu pieni osio kerrallaan, kun pääsee tuollaiselle punaiselle läiskälle joka näkyy kuvassa oikealla niin paljastuu seuraava osio.
Alkaa ihan leppoisasti (kun hyppelyssä kontrollit ovat suhteellisen armeliaita, usein riittää että hypyt menevät edes suunnilleen oikein) mutta on tässä jo pari kinkkisempää kohtaa tullut...
Mutta tämäkään peli ei ole kovin pitkä, pääsin kerralla jo melkein puoleenväliin...

Nonih, nyt sitä Grimoirea (samalla kun syön).

15.20

Meni vähän yliaikaakin kun Detective Grimoiren juoni kulki ihan reipasta vauhtia eteenpäin ja sainpa selvitettyä murhankin ja vähän muutakin (ei edes tarvinnut ihan kaikkia johtolankoja löytää, tärkeimmät riitti). Hauska peli oli tämäkin (vaikka muutama bugikin tuli bongattua...)

Osin vahingossa, osin tarkoituksella tähän valikoimaan on nyt kertynyt paljon sellaisia pelejä jotka voi "pelata läpi" kohtuullisessa ajassa, pelin tavoitteet ovat rajallisia ja kestoaika on tunnista muutamaan: Renowned Explorers ehkä poikkeuksena koska sillä on muita suurempi uudelleenpeluuarvo vaikka yksittäinen sessio on siinäkin rajatun mittainen.
Civilizationin tai Skyrimin tapaiset useiden kymmenien tuntien massiiviset pelit ovat tietty oma juttunsa mutta niin hupinsa on näissä pikkupeleissäkin, erityisesti kun niissä on hyvinkin persoonallisia tarinoita, tyylejä ja toteutuksia (ja arvostan että näiden hinnatkin ovat yleensä varsin sopivia, kahvikupin hinnalla löytyy jo valikoimaa...)