Tämän halvan pokkaripainoksen kansi huvitti minua, se on viehättävän, no, "trashy" ottaen huomioon että Gore Vidal on kuitenkin ihan oikea kirjailija, vähän kuin Pirkko Saision kirjan kannessa olisi kiehnäävä huulipunamisu. No, toisaalta ehkä kansi on myös tavallaan sopiva, Vidalin kirjoissa on usein mukana annos provokaatiota ja eksploitaatiotakin.
Tämä novellikokoelma on suht varhaista tuotantoa, alunperin julkaistu 1956 (tämä minun painokseni taas 70-luvulla) ja kirjan kahdeksan novellia kirjotettu pääosin vuoden 1950 tienoilla. Olen jo aiemmin lukenut pari muuta Vidalin kirjaa, mm. tätä aikaisemman The City and the Pillarin, joten pari homoseksuaalisia suhteita käsittelevää novellia oli odotettavissakin, mutta on mukana myös muuta.
Oli melkein huvittavaakin että esim. Pages from an Abandoned Journal alkaa taas näyttäytyä shokeeraavana teoksena, siinä kun homoseksuaalisuuden yhteydessä esiintyy alkoholismia, huumeita, alaikäisten viettelyä yms yms asioita joista ei ole sopivaa puhua. Tai sitten Three Stratagemin varsin viileä hustling/cruising...
Muissa tarinoissa pääsi vähän yllättämään parissa novellissa vilahtavat spefin/uuskumman/maagisen realismin piirteet, vaikka taas myönnetään että onhan myös aiemmin lukemassani Myrassa ollut myös aika...kummallisia piirteitä, ja ilmeisesti sen jatko-osassa Myronissa vielä enemmän vaikkei niitä kai konventionaalisesti spefiksi laskettaisikaan. Mutta on mukana myös hyvin realistisen oloinen lapsuuskuvaus (muisto?) tai yksi tarina joka on ihan vaan tavallisesti kummallinen.
Vidal tarinoi mainiosti ja on erinomainen tyyliniekka, ja harvoin tuleekin vastaan novellikokoelmaa joka on näin tasalaatuinen: vaikka mikään tarina ei nyt ollut ihan parasta ikinä niin kaikki novellit ovat nautittavia.
(Ja jos jollakulla sattuu nurkassa lojumaan ylimääräinen kappale 1300-sivuista esseekokoelmaansa United States niin voin ottaa vastaan.)
He folded his hands and continued talking, looking over my shoulder at a party of sailors who had just arrived on the beach and were pulling off their clothes with shouts and giggles, like schoolgirls on an outing. I don't like sailors very much, not because they are, in a sense, competitors, but because their lack of direction, of a considered plan, their fundamental irresponsibility, tend to make them unsatisfactory playmates and, if taken seriously, they are often downright dangerous, in other words, they waste their beauty and their advantages. (Three Stratagems)
2 kommenttia:
Tuo lopun lainaus on hauska esimerkki englannin kielen mahdollisuuksista. Siinähän on vain kaksi virkettä! Postauksesi sai minut kiinnostumaan tästä novellikokoelmasta. Olen lukenut mieheltä jotain, en muista mitä.
Ja minäkin voisin ottaa vastaan tuon esseekirjan, please!
Jokin aika sitten aloittelin yhtä romaaniaan mutta silloiseen lukufiilikseen nuo runsaat lauseet olivat vähän liikaa ja tarinakin oli ensimmäisten parinkymmenen sivun perusteella "mitä ihmettä tässä tapahtuu", joten palautin toistaiseksi hyllyyn, vaativat suurempaa tarkkaavaisuutta kuin mitä ainakin silloin kykenin tarjoamaan.
Jonkun pienemmän esseekokoelmansa olin aiemmin lukenut myös, ja sen perusteella muoto on hallussa (ja ilmeisesti Amerikassa tunnetaan nimenomaan esseistinä). Älykäs ja hauska mutta myös aika häijy kirjoittaja joka on ilmeisesti uransa aikana osallistunut useampaan julkiseen sanasotaan...
Lähetä kommentti