19.8.16

Ludvig Holberg - Jeppe Niilonpoika




Kaikki naapurit sanovat, että Jeppe juo, mutta he eivät sano, miksi Jeppe juo; sillä kun minä palvelin kymmenen vuotta sotaväessä, niin en koko sinä aikana saanut niin monta kertaa selkääni kuin nyt saan yhtenä ainoana päivänä tuolta kirotulta naasikalta. Hän pieksää minua ehtimiseen, vouti ajaa minua työhön kuin juhtaa ja lukkari elostelee eukkoni kanssa. Onko siis ihme, että juon?

Ludvig Holbergin näytelmä on eittämätön skandinaaviklassikko ja Holberg Tanskan ja Norjan kirjallisuuden isiä: alunperin norjalainen mutta tuotantonsa ilmestyi pääosin Tanskassa ja tanskaksi 1700-luvun alkupuoliskolla.
Holberg näköjään tosiaan kanavoi eurooppalaisia perinteitä, matkoillaan oli tutustunut ajan ranskalaiseen komediaan, Shakespearestakin on kaikuja ja ilmeisesti myös antiikin komedioista, ja toisaalta kun tätä luin oli vaikea olla ajattelematta Aleksis Kiveä, esim.  Nummisuutareita, ja muutenkin tämä oli suomalaisesta näkökulmasta hyvin tutunoloista materiaalia...

Nimihenkilö Jeppe Niilonpoika on talonpoika, entinen sotilas, laiska ja viinaksiin menevä. Äkäinen vaimonsa Nilla lähettää tämän kaupunkiin ostamaan saippuaa mutta matkan varrella haetaan kapakasta vahvistusryyppy, ja sitten toinenkin, ja pian makaa Jeppe tienposkessa sammuneena.
Ohi kulkeva paroni seurueineen suvaitsee pilailla, ja Elämä on unta -tyylisesti laittaa tämän heräämään linnassaan uskotellen että tämä onkin paroni ja talonpoikaiselämä on vain unenhouretta. Jeppe sopeutuu ilomielin tilanteeseen mutta osoittaa pian varsin julman tyrannin piirteitä ja on aika palauttaa mies takaisin maantielle...

Varsin tuttua menoa siis, osittain tietysti koska samoja elementtejä ovat myöhemminkin muut käyttäneet, mutta sujuvasti tilanteet muuttuvat ja mainiosti Holberg kirjoittaa (ja V. Tarkiainen suomentaa). On hieman vaikea kuvitella tätä nykyään teatterin näyttämölle, sen verran puskafarssia tässä on, mutta komedianäyttelijöille nimirooli on varmasti herkullinen ja muissakin saa jotain aikaan...
Tietysti tähän kannattaa tutustua myös bongatakseen myöhemmän skandinaavisen ja suomalaisen komedian DNA:ta (tai vaikka pohtiakseen sitä että kysymyksen "miksi Jeppe juo" vastaus on ilmeisesti "yhteiskunnan vika"). Ja saadakseen lisäosuman Lukuharjoituksia-haasteeseen jossa olen näköjään edennyt mesenaatin asteelle.

7 kommenttia:

Omppu Martin/ Reader, why did I marry him? kirjoitti...

Olen tämän joskus pakon edessä "lusinut." Tosin muistan kyllä, että etukäteisodotuksiin nähden tämä oli varsin positiivinen yllätys. Hauskaa, että Jeppe pääsi blogiisi.

hdcanis kirjoitti...

Tuskin mikään kirja paranee lusimisesta, mutta voin kuvitella että tämä on leppoisammasta päästä (jokohan kohta pitäisi lähteä opiskelemaan kirjallisuutta kun näitä suurempia ja pienempiä klassikoita alkaa kertyä luetuiksi...)

ketjukolaaja kirjoitti...

Yritänpä nyt uudestaan kommentoida, kun se ei minulta eilen onnistunut.

Minä luin tämän näytelmän sen jälkeen kun olin radiosta kuunnellut mainion 1960-luvulla tehdyn kuunnelman Holbergin näytelmästä Lapsensaajaiset. Ehkä odotin Jepeltä vähän liikoja ja hieman petyin. Holbergilta tekisi mieli lukea vielä näytelmä Valtioviisas kannunvalaja.

hdcanis kirjoitti...

Ehkä tuosta voi sitten haarukoida: positiivisilla odotuksilla saattaa pettyä, negatiivisilla ilahtua :)
Jotain muuta voisi kyllä lukea Holbergilta jos vastaan tulee. Jos opiskelisi valtiotieteitä niin silloinhan tuo Valtioviisas kannunvalaja olisi suorastaan pakko (Helsingin yliopiston valtsikan opiskelijajärjestö on nimeltään Kannunvalajat)

Reeta / Les! Lue! kirjoitti...

Minä näin tämän näyttämöllä Oslossa, muistaakseni 2008. Yritin sitä ennen lukea itse näytelmääkin alkuperäiskielellä, mutta se oli kyllä melko mahdotonta, niin vanhahtavaa norja-tanskaa se oli. Holberg on täällä Norjassa ehdottomasti norjalainen, vaikka ilmiesesti tanskalaiset pitävät miestä ehdottomasti tanskalaisena. Mutta miehen tuotanto pyörii siis näyttämöillä täällä edelleen.

hdcanis kirjoitti...

Aiemman skandinaavihaasteen yhteydessä tuli jo esiin kuinka pohjois-Euroopassa on näitä maasta toiseen vaeltavia kirjailijoita joita on kenenkään vaikea omia yksinoikeudella itselleen.
Ja millaista kieltä esityksissä sitten käytetään, onko tästä kuitenkin tehty modernisoidumpaa kieliasua tai ovatko vanhahtavat piirteet enemmän kirjoitetun kielen ominaisuuksia?

Reeta / Les! Lue! kirjoitti...

Hmm, en ihan varmasti enää muista, mutta luulen kyllä, että tekstiä oli nykyaikaistettu reippaasti.