24.8.16

René Daumal - Mont Analogue

 

Kun seuraavat kirjamessut alkavat häämöttää näköpiirissä niin hyvä varmana lukea näitä viimevuotisia löytöjä pois. En ollut teoksesta tai kirjoittaja René Daumalista ikinä kuullutkaan mutta vinkeän näköinen etu- ja takakansi kiinnittivät huomion (kirjan koko nimi on siis "Mont Analogue: Vertauskuvallisesti todenperäinen ja epäeuklidinen vuoristo- ja seikkailukertomus") joten kokeilun arvoinen.

Kirjan juoni on aika höyrähtänyt, pari henkilöä ovat teoreettisesti keksineet että jossain on olemassa jonkinlainen suurvuori, Himalajaa korkeampi, joka on välittäjä taivaan ja maan välillä ja jossa yhdistyvät myyttiset vuoret Siinaista Olympokseen ja ties mihin, mutta joka olisi konkreettinen, ainakin sen perusta olisi saavutettavissa vaikka huippu ei olisikaan. Ja tiettyjen fyysisten piirteiden vuoksi se on vain vaikeasti löydettävissä ja siksi ei yleisessä tiedossa. Mukaan he saavat muutaman muun innostuneen vuorikiipeilijän tai muuten asiasta kiinnostuneen, ja matkalle lähdetään...

Kirjoitustyyli on omalla tavallaan varsin yksinkertainen (ja Aki Räsäsen käännös mukavaa luettavaa) että kirja etenee varsin reipasta vauhtia, seikkailukertomuksen formaatista pidetään kiinni, mutta sisällössä kiedotaan varsin runsaasti myyttejä, filosofiaa ja kaikenlaista muuta: mukana on aika paljon Jules Vernea mutta myös Johannes Siinailaista.

Oma ironinen ulottuvuutensa kirjaan tulee myös siitä että se on keskeneräinen, kirjailija kuoli tuberkuloosiin ennen kuin sai teoksen valmiiksi ja niinpä viides luku päättyy kesken lauseen (muistiinpanojen perusteella suunnitteilla oli seitsemän lukua). Niinpä teos itsessään muistuttaa siinä kuvattua Mont Analogueta: perusta on tavoitettavissa mutta huippu ei. Vastaavista kesken jääneistä ja tavallaan sen vuoksi paremmista teoksista mieleen tulee Chrétien de Troyesin Perceval joka samalla tavalla katkeaa kesken lauseen, ennen kuin Perceval saa selville mikä Graal on ja mikä on sen tarkoitus...

Kirjassa on liitteenä joitain muistiinpanoja ja fragmentteja, joihin kuuluvista esim. vuorikiipeilyä yleisesti kuvaileva teksti tuntuu yhtä lailla kertovan jostain muusta kuin vuorikiipeilystä...
Tämä teos varmaan herättää monenlaisia mielikuvia ja yhtymiä lukijoissaan (pari bloggausta löysin, Suketukselta ja Lukumadolta), ja ainakin omat mietteeni lähtivät vaeltelemaan juuri uskonnollisen mystiikan pariin, edellämainitun Johannes Siinailaisen (niin, Siinai) ohella mm. Faridaddin Attarin Lintujen matkaan ja Katariina Sienalaisen Dialogiin (jossa tosin ylitetään jokea siltaa pitkin) ja tietysti Danten Kiirastuleen jossa kiivetään vuoren rinnettä läpi seitsemän piirin (kyseinen vuori on eteläisellä pallonpuoliskolla olevalla saarella, vink vink). Mutta keskeneräisestä teoksesta ei oikein voi vielä sanoa ovatko viittaukset sopivia tai haettuja.

Kiinnostava teos joka tapauksessa.

3 kommenttia:

Minna Siikilä kirjoitti...

Tämä voisi olla juuri sopivan vinksahtanut kirja minun makuuni :)

P.S.
Blogissani on sinulle tunnustus: http://minnasiikila.blogspot.fi/2016/08/liebster-awards-tunnustus.html

Suketus kirjoitti...

Muistelen lukukokemuksen olleen jotain absurdin, hupaisan ja oudon välimailta. Jos nyt pitäisi juonitiivistelmä tehdä, ei irtoaisi, mutta tunnelma on jäänyt mieleen.

hdcanis kirjoitti...

Tämä on tosiaan vinkeä teos, hauskaa pseudotiedettä Vernen hengessä ja muuta outoa...(ja tosiaan sen verran lyhytkin että kokeilla voi vaikkei pitäisikään).

Vastailen tunnustukseen lähitulevaisuudessa :)