Kun bongasin tällaisen divarista niin olihan se selvä että tähän pitää tutustua, kun on tuollainen kansi, hintakaan ei päätä huimannut ja käynnissä on Leningrad - Ost-Berlin -haaste.
Kyseessä on siis pienimuotoinen antologia bulgarialaisia novelleja seuraavilta kirjailijoilta: Ivan Vazov, Jelin-Pelin, Ljudmil Stojanov, Kalina Malina, Zdravko Srebrov, Angel Karaliitshev, Krsystju Belev, Stojan Daskalov, Ivan Martynov, Vasil Vodenitsharski. Vazov on ymmärtääkseni bulgarialaisen modernin kirjallisuuden perusta ja myös tämän kokoelman varhaisin kirjailija (syntynyt 1850), Vodenitsharski taas on nuorin (syntynyt 1918). Samoin julkaistut novellit kattavat aikaa vanhasta turkkilaisajasta hitleriläisruttoon asti ja sodan jälkeisiin aikoihinkin.
Antologia on alunperin julkaistu venäjäksi 1950 ja tämän painoksen siis venäjästä suomentanut U. Ruhanen ja se on julkaistu Karjalan SNT:ssa Petroskoissa vuonna 1954, mikä antaa teokselle leimallisen ominaissävyn: A. Sobkovitshin alkulauseen aatteen palo on väkevyydessään jo varsin huvittavaa kuvaillessaan kuinka paljon kärsinyt veljeskansamme kesti turkkilaishallinnon, fasistit, Hitlerin jne jne: "Bulgarian historia on sen kansan vuosisatoja kestäneen raskaan taistelun historiaa oikeudesta vapaaseen ja onnelliseen elämään. Tämä taistelu päättyi voittoon."
Sama linja leimaa myös varsinaisia tarinoita, joissa keskitytään paljon taisteluihin, turkkilaissortoon jne. ja ainakin osa tarinavalinnoista on varmasti tehty enemmän aatteellisen sisällön kuin varsinaisen kirjallisen laadun johdattamina...mutta näilläkin reunaehdoilla kyllä Ivan Vazov pitää puolensa ja myös Stojan Daskalovin kolme tarinaa erottuivat edukseen, ja Zdravko Srebroviltakin olisi voinut lukea enemmän kuin yhden lyhyen...
Epäilemättä tämä teos on kuriositeetti mutta olkoon.
4 kommenttia:
Aika harvinaista on löytää bulgarialaisia kirjoja paljon miltään ajalta. Sellainenkin valikoima on olemassa kuin Helakukkula. Saahan nähdä jaksanko senkin vetäistä. Tuo mikä sinusta niin huvittavalta tuntuu, että on turkkilaiset ja fasistit olleet bulgarialaisia kiusaamassa, on varmaan tottakin, niin että en tiedä miten hauskaa se bulgarialaisten mielestä on ollut. Ovathan suomalaisiakin pitäneet valtansa alla ruotsalaiset ja venäläiset eikä se välttämättä aina niin huvittavaa ole tainnut olla?
Pikaisesti kävin katsomassa netistä Helakukkulan kirjoittajia, tämän kanssa samoja on vain tuo Ivan Vazov (jolta on näköjään suomennettu reilu sata vuotta sitten myös kaksiosainen Ikeen alla).
Eikä taida Bulgarian historia niin hauskaa olla, sama ongelma kuin vaikka Puolalla ja Liettualla että monesta suunnasta on armeijoita piisannut...huvittavuus tulee siitä pompöösistä sävystä jolla alkulauseessa kerrotaan kuinka nyt 50-luvulla on sitten koittanut ilon ja onnen aika. Yhden bulgaarin tunnen eikä tämä tuntunut jakavan tätä näkemystä (joskaan ei myöskään katsonut että ongelmat olisivat poispyyhkäistyjä itäblokin hajoamisen myötä...)
Mutta aika harvassa taitavat bulgarialaiskirjat olla, katsoin josko noilta parilta muulta kiinnostavammalta kirjailijalta olisi mitään tullut mutta heikolta näyttää.
Minulle on selkenemässä lukemisten myötä sellainen näkymä, että kaikki itäisen Euroopan kansandemokratiat ovat tunteneet olleensa historiansa ajan toisten valloittamia ja hallitsemia. Eikä tietenkään neuvostovalta ole ollut muuta kuin jatkumo tälle kauan voimassa olleelle asiaintilalle.
Se että sodan jälkeen neuvosto-Karjalassa julkaistussa kirjassa halutaan nähdä neuvostosotilaat "kansojen vapauttajina" on oikeastaan ihan tunnetasolla ymmärrettävää siksi, että muutoinhan Neuvostoliiton sotaponnistelut olisivat tuntuneet vieläkin musertavammilta omasta kansasta. Myös neuvostoteksteissä nousee näet esiin ihmetys siitä, että kun ensin on vapautettu Eurooppa fasismista ja sitten ponnisteltu oman maan talouden kehityksen hyväksi, ei kuitenkaan missään näy sitä kehittymistä, neuvostokansan elintaso ei kohene. Sellaisessa tilanteessa varmaan on tarpeen ottaa käyttöön sankarisatuilun keinot, joilla oman kansan tappiomieliala saataisiin käännettyä toiveikkuuteen.
Kuulostaa kyllä otolliselta selitykseltä, ja varmasti se että tämä kooste on tehty venäläisille juuri tuolloin on sen tyyliä ohjaava, Bulgariassa oltaisiin ehkä päädytty vähän erilaisiin äänenpainoihin.
Mitä olen nyt näitä lukenut niin tässä on kuitenkin selvästi eniten agitpropia mukana (ja tietysti aika vaikuttaa, jos on muuten lukenut enemmän 20-luvun tai 60-luvun suhteellisesti liberaalimpien aikojen kirjoja Venäjältä niin Stalinin aika voi kylmätä...)
Lähetä kommentti