Ukrainalainen Viktor on heikosti menestyvä (niin taloudellisesti kuin taiteellisesti) kirjailija joka elelee yhdessä yksin pingviini Mišan kanssa: pingviinin hän oli hankkinut jokin aika sitten kun eläintarha hankkiutui eroon ylimääräisistä eläimistä, ja sympaattisuudesta huolimatta Miša on myös aika melankolisen oloinen otus, yksinäinen otus väärällä puolella palloa.
Viktor saa kuitenkin sanomalehdestä työn alkaa laatia muistokirjoituksia, tyyliltään varsin erikoislaatuisia ja kirjoitetettavia vielä elävistä ihmisistä varastoon. Ja kyllä niille jutuille tulee vielä käyttöäkin ja Viktor päätyy moniin muihinkin merkillisiin tilanteisiin, pitkään hän yrittää kyllä keskittyä vain työhön välittämättä mitä muualla tapahtuu mutta pikkuhiljaa alkavat asiat selvitä...
Lajityyppinä on mustan huumorin sävyttämä satiiri, eli tietystä kepeydestä huolimatta ei tässä kovin paljoa ääneen naurattanut kun neuvostoajan jälkeinen Ukraina paljastaa rehevän korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden solmunsa, ja kafkamaisessa kaoottisuudessa ihminen on yksin...yleissävy on hyvin melankolinen vaikka satiirin hengessä tilanne elääkin jatkuvan arvaamattomasti, niinkuin on Ukrainan tilanne tehnyt tämän kirjan julkaisemisenkin jälkeen. Ja näköjään Andrei Kurkov on kirjoittanut tälle myös jatkoa, vaikka tämä Eero Balkin suomennos taitaa olla toistaiseksi ainoa.
Kirjasta näkyy löytyvän kohtuullisesti blogiarvioita, varsin ristiriitaisia näköjään, mm. Maria, Lukuneuvoja, Merenhuiske, Jaakko, Penjami, Hreathemus...
1 kommentti:
Heitän sulle haasteen. :) Täältä voit tsekata:
http://mustelumo.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html
Lähetä kommentti