14.12.15

Simon Armitage - Book of Matches


Kirjaston runohyllyjä skannailin, ja Simon Armitagen nimi oli nähty yhtenä nimekkäämpänä modernina brittirunoilijana joten kokeillaan.

Kirjan ensimmäisen osan ja nimen selittänee ensimmäinen runo:

My party piece:
I strike, then from the moment when the matchstick
conjures up its light, to when the brightness moves
beyond its means, and dies, I say the story
of my life -

dates and places, torches I carried,
a cast of names and faces, those
who showed me love, or came close,
the changes I made, the lessons I learnt -

then somehow still find time to stall and blush
before I'm bitten by the flame, and burnt.

A warning, though, to anyone nursing
an ounce of sadness, anyone alone:
don't try this on your own; it's dangerous,
madness.

Eli suunnilleen tuon mittaisia runoja jotka on ilmeisesti tarkoitus lausua tulitikun palamisen keston aikana, ja sisältönä luonnehdintoja ja kokemuksia omasta elämästä, minästä tai runollisesta minästä (en tiedä kummasta).
Toinen osa on muutamia sekalaisia runoja, ja kolmantena osana on sykli runoja häiden suunnittelusta.

Armitagen ääni on tuollainen varsin suora ja toteava, havainnoiden ympäristöä, kokemuksia ja itseä (mitallisuudella leikitellään joskus, vaikka suurimmassa osassa runoista se onkin vapaa).
Kirjasta välittyy myös tietty ikävaihe ja elämäntilanne, vähän vajaan kolmenkymmenen iässä ollaan aika tyytyväisiä, varsinaisen nuoruuden myrskyt on sivuutettu, vanhemmat ovat vielä tarpeeksi kuvioissa että ei tarvitse olla liian tietoinen omasta kuolevaisuudestaan, perhettäkään ei vielä ole, mutta (kuten sanottu, kirjan lopussa puuhataan vasta häitä). Ja toisaalta ohimennen tavataan samanikäinen liftari joka nauttii vapaudesta, ja harmitellaan sitä että "No convictions - that's my one major fault. / Nothing to tempt me to scream and shout, nothing / to raise Cain or make a song and dance about."

Sympaattinen, hyvin ymmärtää että on varsin pidetty ja suosittu runoilija, mutta en tiedä onko kovin mieleenjäävä kirja. Tarjoaisin kuitenkin mielelläni tuopin Armitagen runolliselle minälle.

2 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

No, sehän nyt on shakespeare!

hdcanis kirjoitti...

Shakespeare kai kummittelee vähän kaikkien brittikirjailijan taustalla, ja sonettejahan noista tulitikkurunoistakin suurin osa oli.