Olen ilmoittanut haasteeseen seuraavat kirjat:
Osamu Tezuka - Buddha
Stefan Zweig - Poliisiministeri Fouché
Millie Rowlands - Justin Bieber: Our World
Gregorius I - Life and Miracles of St. Benedict
Snorri Sturluson - Norjan kuningassaagat, osa 1
Kirsti Ellilä - Pieni kirja Hemmingistä
Osamu Dazai - Tsugaru: kulkija käy kotona
Jonkin verran rajankäyntiä siitä mikä oikein on elämäkerta on harrastettu, koska oikein mikään noista ei ole ihan "perinteinen" ja muutamassa fokus liikkui reippaasti yhden henkilön elämän ulkopuolella.
Dazain on ainoa omaelämäkerrallinen teos, ja siitä johtuen sillä on ehkä eniten varaa flirttailla avoimesti todenmukaisuuden kyseenalaistamisen kanssa, vaikka muissa teoksissa liikutaan ehkä vielä enemmän konkreettisen historiankirjoituksen ulkopuolella: Buddha- ja Benedict-teokset ovat hagiografisia ja sisältävät runsaasti legendaarista aineistoa, Ellilän Hemming-kirja on vähemmän hagiografinen mutta kyllä sekin tarkastelee pyhyyttä pyhyytenä ja kulttina joka ylittää erään piispan maallisen vaelluksen.
Rowlandsin Bieber-kirjassa kohteella on ikävuosia 16 eli kirjoitettavaa historiaakaan ei kovin paljoa ole ehtinyt muodostua (ja siinä on myös kohtia joissa innokaammin kerrotaan tarinaa kuin edes yritetään olla objektiivisia), Snorrin historiakirjoitukseen jota tehdään suurmiesten elämien kautta ei myöskään ehkä ihan suoraan kannata joka kohdassa luottaa ja Zweig ilmoittaa myös pyrkimyksensä olleen ymmärtää kohteensa psykologiaa, jolloin luonnollisesti mennään pitkälle spekulaatioiden suuntaan.
Nämä käsitellyt henkilöt tapaavat olla poikkeusyksilöitä poikkeuksellisina aikoina (myös Bieber), henkilöitä jotka fiktiossa kustannustoimittaja kyseenalaistaisi epäuskottavina, joten on ehkä ihan sopivaakin että monenlaisia kerronnallisia ratkaisuja on harrastettu.
Dazain ohella erityisesti Snorri, Ellilä ja Tezuka kertovat paitsi kohdehenkilöstä myös joskus hyvinkin laveasti paikasta, ympäristöstä ja yhteiskunnasta jossa kyseiset henkilöt elivät ja toimivat: Dazain, Snorrin ja Ellilän kirjojen aikaskaala ulottuu satoihin vuosiin ja Tezuka taas esittelee koko aikalaisyhteiskunnan kuninkaista kerjäläisiin.
En noin normaalisti ole mitenkään innokas elämäkertojen harrastaja enkä nytkään varmaan ihan heti tarttuisi kenen tahansa elämästä kertovaan kirjaan, mutta kyllähän näitä ilokseen luki (ja osan noista olisi varmaan lukenut haasteesta huolimatta), samalla tuli sitten seulottua näitä kerronnallisia ratkaisuja...
--------------------------------
Omppu Reader, why did I marry him? -blogista muisti Starlight Blogger Awardilla ja siihen liittyvillä kolmella kysymyksellä.
Haasteen alkuperäiset säännöt:
1. Kiitä sinut haastanutta ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Vastaa yllä olevaan kolmeen kysymykseen
3. Haasta edelleen 6 bloggaajakaveriasi ja ilmoita heille, että olet haastanut heidät
4. Liitä Starlight Blogger Award -logo blogiisi. Älä muuta logoa tai haasteen sääntöjä
En nyt tylsästi haasta ketään muuta (saa ottaa tämän jos haluaa), mutta mietitään kysymyksiä.
1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Tjaah. Kiitollisuus kai kohdistuu johonkin tahoon, joillekin on varmaan syytä olla kiitollinen koko ajan kaikesta (sum, ergo gratias) ja joillekin sitten tarkemmin jostain tietystä syystä. Nyt voisin olla kiitollinen vaikkapa Ompulle tästä haasteesta ja Luiz Bonfalle Manha de Carnavalin säveltämisestä.
2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?
Menneisyydestä en sano mitään (Omppu vastasikin jo miksi), vaikka jälkiviisaus tällä hetkellä osoittaakin että jotkut jutut olisi voinut hoitaa paremminkin.
Nykyhetkessä taas haluaisin muuttaa paljonkin, tehdä paremmin ja enemmän hyvää ja vähemmän huonoa, sillä maa on paljossa vajaa. Jos ei halua muutosta ei voi kehittyäkään ja yleensä hedelmällisintä on haluta muutosta omaan elämään vaikka silloinkin tuloksia tulee jos tulee ja ne saattavat olla odottamattomia (joskus haluan muutosta toisten elämään, ja saan varmaan haluta vaikka maailman tappiin asti).
3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?
Jos ottaisin oppia yllämainituista kirjoista niin ehkä elämän tarkoitus on kärsimys. Tai laulaa ja tanssia ja tehdä ihmiset onnelliseksi. Tai pysyä hengissä keinolla millä hyvänsä tai viina ja muistot.
Joskus ajattelin että elämällä ei ole tarkoitusta, tai että elämällä on se tarkoitus jonka sille antaa, mutta enää en viitsi. Niinpä sanon että elämän tarkoitus on totuus. Veritas!
4 kommenttia:
Aamuhartaudessa tässä lähipäivinä kerrottiin minulle ja meille kaikille, että Tolstoi olisi sanonut jokseenkin niin, että elämä ei ole annettu elettäväksi vaan läpikuljettavaksi. Olisiko elämä siis eräänlainen ikuisuuden demopeli? Itse kallistun sille linjalle, että jätän tilaamatta. On sitä jo tässäkin. Hyvä että kertoivat mitä olisi luvassa.
Joku toinen ajattelija taas totesi, että 'viina on veressä taas' sitä veritas-lausahdusta mukaellen. Minä joudun nyt olemaan yhden jos toisen kuskina melkein koko joulun ajan, niin että pitää nyt vain läpikulkea tämä joulunaika.
Nämä kommenttina tuohon elämän tarkoitus -pohdintaan.
Kiitos hdcanis. Tarkoitus tarkoitus tarkoitus - siihen sitä kiertyy kerran jos toisenkin. Kiitos kun lähdit mukaan! Joskus nuorena kirjoitin tapettiin, että elämän tarkoitus on vapaus. Siitä tuli ongelma siitäkin sitten, kun piti alkaa määritellä, mitä se vapaus sitten on. Siihen sitten päälle vähän eksistentialismia, niin äkkiä se vapauskin haihtui. Totuus on hyvä tavoite, mutta mistä sen tietää, mikä on totta?
Hyvää joulua ja tapaamisiin ensi vuonna!
Ketjukolaaja, olet sitten buddhalaisilla linjoilla. Sanovat että ihmiset ovat enkeleitä onnellisemmassa asemassa koska ihmisenä on helpompi ymmärtää elämän olevan kärsimystä ja näin haluta vapautumista jälleensyntymisen pyörästä (toisaalta vähän samantyylistä puhuttiin myös Vuorisaarnassa, autuaita ovat nejane).
Ja niin, sanotaan että parasta viinaa on ilmainen viina, mutta samalla joskus tylsintä viinaa on muiden nauttima viina. Joskus ehkä se vauhdittaa erilaisten totuuksien löytymisiä eli ei ihan arvotonta, mutta...
Omppu, vapaus on tosiaan niin kovin ongelmallinen käsite, että sen kanssa on pian vaikeuksissa..."mikä on totuus", kysyi Pilatus, ja ehkä sen selvittäminen on sitten se elämä.
Kiitos, että lähdit mukaan Elämäkertahaasteeseen! Ja onnittelut viimeisen Minihaasteen voitosta! :-)
Lähetä kommentti