Kitty Barne - Joululomateatteri (ja NTK-haaste)

 

Blogini ei pidä joulutaukoa, päin vastoin nythän on hyvä aika lukea kirjoja.

Ajankohtaisesti tuli bongattua pääasiassa nimen perusteella luettavaksi Kitty Barnen Joululomateatteri-kirja, kun mielessä on ollut että näihin vanhoihin Nuorten Toivekirjaston kirjoihin voisi tutustua (ja ehkä samalla myös Lasten Toivekirjastoon, Punaiseen Sulkaan ja mitä kaikkia näitä sarjoja olikaan).

Niinpä asetan itselleni NTK-haasteen, tästä kirjasta alkaen ensi vuoden ajan aion lukea NTK-kirjoja (ja muita vastaavia sarjoja) ja niistä blogata. Jos kiinnostaa, saa tulla mukaan.

Niin, mistäs tässä sitten oli kyse. Farrarin sisarukset David, Gerda, Jimmy ja Sally (iät siinä 10-14 tienoilla) eivät voikaan viettää joululomaa kotonaan koska äiti sairastaa tuhkarokkoa, sen sijaan heidät lähetetään isän siskon Myran luo Polehamin kylään, josta Myra-täti on vuokrannut joululoma-ajaksi talon (joululoma tarkoittaa tässä yhteydessä noin kuukauden mittaista jaksoa joka jatkuu tammikuun jälkipuoliskolle...)
No, tietenkään sisarukset eivät ole koskaan tavanneet tätiään (!) joten hieman huolettaa millainen tämä on, mutta pian käykin ilmi että Myra on varsin rento luonne joka tulee hyvin juttuun sisarusparven kanssa.
Kylässä he tapaavat myös nuoren pojan Axelin joka on tullut manner-Euroopasta sukulaisen rouva Eppingin hoiviin, mutta innokkaan viulistin viulut ovat matkalla joutuneet karuun, joten Farrarin sisarukset saavat idean järjestää teatteriesitys kerätäkseen rahaa uuteen viuluun, mutta produktio paisuukin sitten aika lailla isommaksi kuin mitä aluksi odotettiin...

Alkuteoksen nimessä (Family Footlights) ei mitään joulusta edes puhuta ja kirjassa sillä ei juuri sen kummempaa merkitystä olekaan kuin että silloin on loma (ja talvi): kirja keskittyy lähes täysin teatteriesityksen järjestämiseen. Tam Lin -aiheisen näytelmän esitys tosiaan paisuu yllättävän isoksi kun näytelmä on erään maineikkaan kirjailijan teos jonka kantaesitys tästä tulee, ja mukaan tulee myös ammattimainen ohjaaja, mutta muuten toteutus on varsin kotikutoista (ja tietysti mukana on voimakkaita persoonallisuuksia joilla on omia näkemyksiä).
Keskeiset näkökulmahahmot ovat Gerda ja Jimmy, Gerda on organisoija mutta hieman epävarma itsestään ja omista kyvyistään, Jimmy taas hauskan monomaaninen puuhastelija jota kiinnostavat valaistus ja muu tekninen toteutus paljon enemmän kuin mitä ne ihmiset siellä lavalla tekevät...

Moderni suomalainen lukija tietysti kiinnittää huomiota kaikenlaisiin pikkuasioihin jotka eivät ole mitenkään kirjan keskiössä. Kirjan alkuperäinen ilmestymisvuosi on 1939 ja Euroopan levottomuudet vilahtavat pariin kertaan mainittuina (ilmeisesti kirjalla on myös jatkoa ja seuraavassa kirjassa Farrarin sisarukset lähetetään maaseudulle Lontoon pommituksia pakoon...).
Samoin kun kyseessä on englantilainen kirja niin luokkayhteiskunta pilkahtelee henkilöiden tekemisissä ja suhtautumisissa. Näissä lasten- ja nuortenkirjoissa siihen tuntuu kiinnittävän jotenkin erityisesti huomiota kun toisaalta yhteiskunta ja sen lieveilmiöt ovat luonnollinen osa kaikkea, ja toisaalta lapset ja nuoret eivät yleensä itse pääse vaikuttamaan näihin, he ovat mitä ovat vanhemmistaan ja ympäristöstään riippuen.

Ja tietysti kulmia voi kohotella koko tuolle "sukulainen ottaa hoitoonsa lapsilauman jota ei ole koskaan tavannut"-skenaariolle (ja alun maininnan jälkeen sisarusten vanhemmista ei sen enempää sanottu, ei tämä taida kovin sukurakas suku kuitenkaan olla...). Tai sille että tuhkarokko, influenssa ja muut taudit ovat niin isoja uhkia...

Mitään noista asioista ei siis kerronnassa sen kummemmin korosteta, ne vain ovat siellä. Ja tavallaan nuo havainnot ovat keskeinen syy lukea tämä, vaikka tämä viihdyttävä kirja oli toki muutenkin.