Tässä kuukausi sitten
Leena Lumi pohti termiä "lukuromaani", jota heitellään keskusteluissa ja kritiikeissä aika paljon ilman että on kovinkaan selvää mitä se "lukuromaani" nyt oikein tarkoittaa. Seuranneessa keskustelussa jota käytiin myös
Marjatan,
Ompun ja
Kaisa Reetan blogeissa, tuli ilmi että jotkut vierastavat termiä kokonaan ja muille se taas merkitsee hieman eri asioita: osa pitää lukuromaania viihderomaanin synonyymina, osa vähän syvällisempänä muttei kuitenkaan taideromaanina, osa taas suhtautuu siihen eräänlaisena genrenä ilman laatumääreitä.
Ja kun asia nousi taas esille Facebookissa, sekalainen joukko kirjabloggaajia innostui taas väittelemään aiheesta (ja siinä sivussa myös mm. siitä millaiset oliivit ovat hyviä *it makes sense in the context*). Itse suhtaudun termiin jokseenkin genrenä jossa varsin suoraviivaisen juonipainotteisesti käsitellään suht realistisen maailman suht realistisia tapahtumia: teos joka ei mene mihinkään rajatumpaan genreen ja jonka pääpaino on narratiivisuudessa eikä esim. kielessä tai muodossa on usein lukuromaani, ja sen laadusta ei sellaisenaan voi sanoa mitään (lasken esim. Tolstoin ja Dickensin lukuromaanien kirjoittajiksi).
Keskustelun aikana tuli kuitenkin mieleen kirjallinen pohdinta jonka olin lukenut joku aika sitten (ja jota siteerasin keskustelussa ulkomuistista väärin, mea culpa), Antti Tuurin Kuinka kirjoitan romaanin -teoksen loppupuolella esitetyt romaanin "asioita, jotka on otettu ihmiselämän eri tasoilta". Tuuri mainitsee viisi eri tasoa: tapahtumien taso eli kertomus, ihmissuhteiden taso, yhteiskunnallinen taso, oikeudenmukaisuuden taso ja myytillinen/uskonnollinen taso.
Flannery O'Connor puhuu hieman samasta asiasta esseessään The Nature and Aim of Fiction (kirjassa Mystery & Manners), nostaen esiin keskiaikaisten raamattututkijoiden jaottelun kirjaimelliseen, allegoriseen (yksi asia viittaa toiseen aistimaailman puitteissa), moraaliseen ja anagogiseen tasoon (yksi asia viittaa toiseen transsendenssiseen). Jaottelut ovat hieman erilaisia mutta osin myös päällekkäisiä: se mitä Tuuri kutsuu myytilliseksi tai uskonnolliseksi tasoksi vastaa anagogista, oikeudenmukaisuuden taso vastaa osittain moraalista, ja Tuuri on jaotellut kirjaimellisen tason alatekijöihin mutta ei ole yksilöinyt allegorista suhdetta.
Voidaan sanoa että lähes jokaisessa narratiivisessa tekstissä ovat nämä piirteet ainakin jollain tavalla, mutta samalla voi myös sanoa että eri teksteissä nämä piirteet ovat myös eri tavalla korostettuina. Perinteinen lukuromaani korostaa kirjaimellista tasoa, tapahtumia ja ihmissuhteita, mutta tendenssiromaani taas yhteiskuntaa ja moraalia. Dekkareissa moraalinen taso on keskeinen siinä missä tapahtumatkin, kun taas scifissä liikutaan usein vahvimmin allegorioissa, erityisesti yhteiskunta-allegorioissa.
Paitsi teksteillä, myös lukijoilla voi olla omia painotuksia. Yksi arvostaa kirjaimellisen tason pieteetillä kuvattuja henkilöhahmoja ja tapahtumasarjoja, toinen taas allegorioiden ja anagogioiden filosofista pureskeltavaa vaikka henkilöt ja tapahtumat olisivatkin abstrakteja tai oudostuttavia, kolmas kiinnittää huomiota yhteiskunnallisiin kysymyksiin kirjassa kuin kirjassa ja neljännellä ne menevät aina ihan ohi.
Ja vaikka periaatteessa kaikki romaanit ovatkin luettavissa kaikilla tasoilla, on myös selvää että eri kirjat antavat näille eri lukijoille eri määrin kiinnostusta: kovin filosofispainotteinen lukija voi tylsistyä lukuromaanista ja lukuromaanien ystävä tympääntyä tendenssiromaanien saarnaavuudesta.
Liiaksi ei pidä takertua luokitteluihin mutta jonkinlaista itsensä ja tekstien tuntemista ja ehkä myös arvottamista on usein hyödyllistä tehdä onnistuneita valintoja tehdäkseen. Ja tässä esitettyjä tasoja ja niiden suhteita voi ehkä käyttää hyödyllisesti niin romaaneja kuin omia lukuhalujaan luonnehtimaan. Eli sen sijaan että menisit kyselemään kirjaston vinkkaajalta hyvää lukuromaania, pyydä kirja jossa kirjaimellisen ja allegorisen tasojen suhde on reippaasti yli yksi ja ihmissuhteiden ja yhteiskunnan suhde voisi olla ensimmäisen puolella. Piirakkadiagrammit on kivoja kanssa.
