Karel Čapek - R.U.R.

Čapekin näytelmä R.U.R. (Rossumin Universaalit Robotit) on lunastanut paikkansa scifi-kaanonissa ainakin sillä että toi yleiseen kielenkäyttöön sanan "robotti". Tämän niteen on muutama vuosi sitten suomentanut Eero Balk, vanhempiakin käännöksiä ilmeisesti löytyy (kun tämän ensimmäinen suomenkielinen esitys tapahtui jo 1924).

Itse näytelmä sijoittuu tuntemattomassa paikassa olevalle tehtaalle joka tuottaa robottityöläisiä kaikkialle maailmaan, ideaalina ollen että ihmiset voivat näin vapautua raatamisesta ja yleinen elintason kasvu vapauttaa ihmiset keskittymään henkiseen kasvuun. Robotit itse ovat biologisia koneita jotka ulkoisesti muistuttavat ihmisiä vaikka ominaisuuksia onkin yksinkertaistettu, erot ovat enemmän käytöksessä, tuntemuksissa ja tahdossa...vaikka termi "uncanny valley" onkin myöhempää perua niin siellä nämä robotit sijaitsevat.

Ja kun pohjana on Golem-myytti niin arvaahan sen että asiat menevät pieleen, ja asiat menevät pieleen katastrofaalisen laajassa skaalassa. Tavallaan kyse on teknologisen singulariteetin vastineesta, tilanteesta jossa tekoäly on ohittanut ihmisen ajattelukyvyn ja näin kehittyy itse paremmin kuin ihmisen kehittämänä, tavoilla joita ihmismieli ei pysty ennakoimaan (joskin tässä tapauksessa tekoäly ja singulariteetti ovat hieman vajavaisia, mutta silti tarpeeksi tehokkaita). Tai kapitalistinen vastine "me vain tottelimme käskyjä"-puolustukselle, "me vain vastasimme kysyntään", silloinkin kun kysyntä ja vastaus ovat riistäytyneet käsistä...

Ei tämä oikein mestarillisen Salamanterisodan rinnalle noussut mutta näytelmässä esitetyt probleemat ovat kyllä kovin tuttuja näin melkein sadan vuoden päästäkin.