Kielitaidon kasvatus edistyy. Marcel Pagnolilta olen aiemmin lukenut viehättävän lapsuuskuvauksen Isäni kunnian päivä, ja Pagnolilla on kieltenopiskelijoiden keskuudessa hieman mainetta suhteellisen helposti lähestyttävänä ranskankielisenä kirjoittajana...ja kun tämä näytelmä sattui divarista löytymään niin ei muuta kuin kokeilemaan, näytelmissä ei tarvitse välittää edes hankalista kuvailuista, teksti keskittyy dialogiin.
Paitsi että tämä ei ollutkaan näytelmä vaan elokuvakäsikirjoitus, leffan Pagnol teki vuonna 1945, pääosissa Fernandel ja Jacqueline Bouvier (tuleva rouva Pagnol, ei rouva Kennedy-Onassis). Ei siinä ehkä niin paljoa eroa ollut paitsi että tekstiä ei ole jaettu kohtauksiin ja näytöksiin, tapahtumapaikat vaihtuvat huomattavasti tiuhempaan kuin teatterissa olisi järkevää/mahdollista ja jotkut esitysohjeet on kirjoitettu hieman merkillisesti (kuten että eräs henkilö alussa yksi henkilö on nimetty ensin "tuntematon", sitten "insinööri" ja lopulta "Henri", kun keskustelussa nämä määreet paljastuvat...)
Tarina on pääosin neljän hengen draama. Keskellä on nimihenkilö Naïs, nuori viehättävä nainen joka asustaa maaseudulla tilanhoitajaisänsä Micoulinin valvovan silmän alla: isällä ei ole mitään aikeita päästä tytärtään hyppäämään kylillä ja mahdollisia kiinnostuneita nuoria miehiä varten on haulikko...poikkeuksena Toine, joka on kyttyräselkä ja siksi vaaraton. Toine on tietysti rakastunut Naïsiin, mutta heikolla itsetunnolla tyytyy neidon ystävällisyyteen...kunnes maatilalle tulee kesää viettämään omistajaperhe, mukanaan nuori Frédéric, tuleva lakimies ja nykyinen naistennaurattaja...
Muistettakoon kuitenkin että elokuva tulee Ranskasta eikä Hollywoodista, mikä näkyy siinä että oikein kukaan henkilöistä ei ole valloittavan rakastettava ideaalisankari eikä onnellinen loppu ole mikään selviö.
Naïs: Olen ollut onnellinen, Toine...
Toine: Sinä olet ollut onnellinen ja hän on huvitellut...kas siinä ero...hänen ovat olleet kesäöiden tuuli, kuun loiste ja tähdet...
Naïs: Tähdet ovat jokaisen.
Toine: Tietysti! Minä olen nähnyt ne myös. Mutta minun eivät olleet yhtä kauniita kuin hänen...ja kuitenkin ne olivat samoja... (käännös allekirjoittaneen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti