Naguib Mahfouz - Before the Throne

 

Tämä löytyi myös satunnaislöytönä Akateemisen alesta. Hivenen vaikeasti luokiteltava kirja, Mahfouz itse oli todennut ettei tämä ole fiktiota vaan historiaa mutta kyllä tämä aika kaunokirjallinen esitys kuitenkin on...

Kirjassa läpikäydään vaatimattomasti Egyptin historia kuningas Menesistä (yhdistyneen Egyptin perustaja, n. 3200 eKr) Anwar Sadatiin. Yksi kerrallaan hallitsijat tai muut todistajat kutsutaan Osiriksen tuomioistuimen eteen, jossa näiden teot, ansiot ja virheet käydään läpi ja langetetaan tuomio, joko paikka kuolemattomien joukossa tai lähtö helvettiin tai kiirastuleen.

63 lyhyessä luvussa esittäytyy siis aimo joukko henkilöitä. Teksti on melkein pelkkää puhetta, kaikki puhuvat varsin muodollisesti ja arvokkaasti ja rakenteellisesti luvut noudattavat samaa kaavaa: tutkittava henkilö kutsutaan sisään ja hän kertoo kuka on ja mitä teki, Osiris ja aiemmin punnitut kuolemattomien joukkoon nousevat henkilöt haastattelevat ja esittävät näkemyksiään, Isis lausuu puolustuksen summauksen ja Osiris asettaa tuomion.

Kuolemattomien joukosta nouseekin muutamia vahvoja persoonallisuuksia, koska hyvinkin erilaisilla ansioilla voi saada hyväksyvän tuomion ja Khufulla, Abnumilla, Thutmose III:lla ja Ekhnatonilla on hyvin erilaiset näkemykset siitä mikä tekee hallitsijasta hyvän, ja viimeisessä, 64. luvussa on eräänlainen välitilinpäätös jossa eri hallitsijat voivat reflektoida mikä on oikein ja hyvää.

Kovin selkeää kuvaa Egyptin historian eri vaiheista minulla (tai tuskin monella muullakaan suomalaisella tai länsimaalaisella) ei ole, mutta näilläkin taustatiedoilla päästiin aika pitkälle. Pitkä alkupuoli faaraoiden ajasta oli varsin selkeää seurattavaa, muutamia tuttujakin nimiä mukaan tuli (olenhan sentään Sinuhen lukenut) mutta näin näistäkin sai vähän selkeämmän jatkumon rakennettua (niin, missäs järjestyksessä hallitsivat Ramses II, Khufu (=Kheops), Ekhnaton ja Hatsepsut?). 

Faaraoiden jälkeinen aika meni vähän hämärämmäksi koska tuomioistuin kutsui tässä vaiheessa vain todistajia, ei-egyptiläisiä hallitsijoita ei käsitelty (ja näihin kuuluivat siis myös helleeninen dynastia Ptolemaioksesta Kleopatraan) ja esim. arabidynastiat olivat minulle jokseenkin tuntemattomia (mamelukeilla on hassu nimi mutta keitä he niinku olivat, tai miten erosivat edeltäjistään tai seuraajistaan?). Moderni aika kävi taas vähän selkeämmäksi ja Nasser ja Sadat ovat edes jotenkin tuttuja, ja voi vain arvailla miten Mubarak olisi käsitelty (sen kyllä arvaa mitä Abnum olisi sanonut arabikeväästä ja miten Khufu olisi vastannut).

Omalla tavallaan tämä on tietysti hieman kuiva, historialliset dramaattiset tapahtumat käydään läpi hyvin lyhyesti ja toteavasti, toisaalta tässä muodollisessa tyylissä ja todella laajassa mittakaavassa on omaa huumoriaan: kapinallisjohtaja Abnum puhuu toistuvasti kansasta nousevasta vallankumouksesta ja Ekhnaton taas on hieman itsekeskeinen hörhö, ja nauratti kuinka muinainen faarao ihmettelee joskus 1600-luvulla eläneelle poliitikolle että miksi tämä päätyi samaan tilanteeseen kuin hän aikoinaan, eikö tämä ottanut huomioon mitä hän oli kirjoittanut aiheesta..."anteeksi, meidän aikanamme kukaan ei ollut kuullutkaan sinusta". 

Kiinnostavasti toteutettu ja hyvin kirjoitettu kirja joka sekä tarjosi lisää ymmärrystä käsittelemäänsä aiheeseen että jätti kiinnostuksen tutustua aiheeseen laajemminkin, oikein onnistunut löytö.

Ja kolmas kirja 14 nobelistia -haasteeseen!