18.2.14

Jean de Brunhoff - Histoire de Babar, le petit éléphant

 
Olen tässä treenaillut viime aikoina ranskaa ja sen johdosta mm. lainaillut sekalaisen nipun ranskankielisiä lasten kuvakirjoja. Näitä en ole täällä sen kummemmin kommentoinut koska en ole niitä niin kirjallisina teoksina lueskellut eikä minulla oikein ole muuta kontekstia arvostella kuvakirjoja kuin niiden kielen sopivuus omalle tasolleni.

Joskus kuitenkin tulee näitä "mitäköhän mä just luin"-kokemuksia. Facebook-seinälläni naureskelin jokin aika sitten Philippe Jalbertin Les 4 saisons de Loup -kirjan viehättävälle galliselle pragmaattisuudelle, tässä kirjassa päähenkilösusi lopulta syö ne söpöt vaaleanpunaiset pupuset (tämä oli esitetty hieman vihjaten rivien välissä, saattaa mennä ehkä lapselta ohi muttei niinkään aikuiselta). Aiemmin eräs tuttuni (jolta biologian opintoja löytyy) olikin kommentoinut lastenkirjoissa yleistä valehtelua että kun kuvataan petoeläimiä niin nämä pedot eivät siis kuitenkaan syö lihaa vaan ovat sillai kivasti kaveria saaliseläinten kanssa.

Ja sitten tämä Babar, klassikkokirjasarjan ensimmäinen osa. Ihan sen kummemmin yrittämättä päädyin tulkitsemaan antropomorfiset norsut ihmisiksi jolloin tarina saakin varsin hätkähdyttäviä sävyjä:

**** SPOILEREITA ****

Afrikkalainen nuorimies pakenee nimeämättömässä maassaan puhjennutta väkivaltaa Eurooppaan ja miettii miten pärjätä täällä. Hän kohtaa vanhan rikkaan naisen joka antaa miehelle rahakukkaron vaatteiden ostoon: ensin ajattelin että kyseessä oli ihan tavallinen käsilaukun ryöstö mutta nainen olikin pysyvämpi hahmo, nuorestamiehestä tulee "kept boy" tai gigolo, vanha nainen ostaa miehelle hienoja vaatteita, auton ja niin edelleen, he jumppaavat yhdessä ja mies on charmantti seuralainen illalliskutsuilla.
Mies tapaa pari kaukaista sukulaista jotka saavat myös osansa naisen rahoista, ja lopulta mies päättää palata kotimaahansa, nainen jää suremaan yksin miehen lähtöä. Kotimaassa on poliittisen kuohunnan johdosta varsin epävakainen tilanne jota mies pääsee hyödyntämään, nousten uuden varallisuutensa avulla maan yksinvaltiaaksi. Loppu.

Aika väkevää melodraamaa ja moraalista ambivalenssia 44 pieneen sivuun jossa on mukana myös runsas kuvitus. Vähän erilaisilla painotuksilla tästä saisi myöhäisillan elokuvan.

**** SPOILERIT PÄÄTTYVÄT ****

Ilmeisesti myöhemmissä osissa tulee sitten enemmän kolonialismin ilosanomaa, jos ne sattuvat joskus vastaan tulemaan.
Ja varmaan lapsilukijat päätyvät hieman kirjaimellisempaan luentaan, ja ehkä myös osa aikuislukijoistakin...
Kielen puolesta on tämä kuitenkin todettava varsin helpoksi, sanakirjasta katsoin parin vaatekappaleen merkitykset (les guêtres = nilkkaimet). 

Joka tapauksessa tämä on nyt kuudes kirja Vive la France! -haasteeseen eli trikolorin värit ovat nyt koossa. Enköhän minä kuitenkin ehdi lukea enemmänkin ranskalaista kirjallisuutta näinä tulevina haastekuukausina...

9 kommenttia:

Jokke kirjoitti...

Hieno bloggaus, jota en itsessään kommentoi.
*****
Sen sijaan kommentoin Babar-piirrossarjaa, joka minusta on humaani ja tasa-arvoon pyrkivä. Siinä Babar Norsujen maan kuninkaana lopulta joustaa usein vaimonsa (muistaakseni) Celesten neuvosta. Babar rakentaa toimivan hyvinvointiyhteiskunnan, josta koko viidakolle on hyötyä. Myös Sarvikuonojen maalle, joka uskoo voimaan ja pullikointiin.

Vanhassa rouvassa näen hyväntekijän, joka ottaa kotiin Babarin ja koulii hänet yhteiskuntakelpoiseksi, voisin "ylistää" Babarin ideaa piirrossarjan osalta paljon enemmänkin, mutta annetaan muillekin tilaa.

hdcanis kirjoitti...

Juups, lueskelin wikistä vähän lisää aiheesta jossa niitä myöhempiä vaiheita kuvataan valistuneeksi itsevaltiudeksi...

Tässä kirjassa vanha rouva rahoineen tulee tarinaan sen verran selittelemättä, että mieleni teki "mitäköhän tässä oikeasti tapahtui"-loikan ja hämmentävästi koko tarina sopi erinomaisesti hieman kyynisempään allegoriseen luentaan.
Varmaan jos tuon kohtauksen töksähtämiseen ei olisi kiinnittänyt huomiota niin ei olisi myöskään päätynyt tälle radalle.

Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Pitäisi oikeastaan kurkata onko lähikirjastossani ranskankielisiä lastenkirjoja. Minunkin pitäisi treenata ranskaa, ehkä kynnys ei olisi niin suuri lastenkirjojen kuin vaikkapa jonkun romaanin kohdalla :)

Suvi kirjoitti...

Babar on yksi lempikirjoistani, mutta lukemisesta on sen verran aikaa, että pakko kokeilla joskus uudestaan josko siinä olisikin vain nostalgia-arvoa. Bloggauksestasi päätellen tässä on kuitenkin ainesta mielenkiintoisille tulkinnoille. Ranskaa osaan vain alkeet, mutta lastenkirjoja olisikin hyvä käyttää treenaamisessa, ettei vain ruostu nämäkin vähät taidot. Pysyisi mielenkiinto paremmin yllä kuin oppitunneilla käytettävien kuivien asiatekstien kanssa.

hdcanis kirjoitti...

Näitä on useammasta kirjastosta löytynyt ainakin muutamia, eli vähän pohjia saa.

Kieleltään näissä voi kyllä tulla vaihtelua, tämä oli helppo mutta jotkut tarjoavat vähän enemmän erikoissanastoa jota pitää tarkastaa sanakirjasta, mutta lauserakenteet pysyvät yksinkertaisina ja motivoivaa on kun kirjan pystyy vetämään yhdeltä istumalta ja ymmärtää lähes kaiken, vaikka nykyisellä kielitaidolla voisi alkaa harkita jo yksinkertaisempia romaaneja tai asiatekstejä...

Tosin yksi kirja oli kirjoitettu passe simple -aikamuodossa mitä ei ole ranskankurssilla opetettu, kyllä siitäkin selvän sai mutta tuli vähän puskista :)
Nyt tuossa odottaa yksi kirja jossa on jo hieman enemmän tekstiä vaikka kuvitettu lastenkirja onkin kyseessä.

Sarjakuvia olen kanssa lukenut, niiden kieli ei välttämättä ole niin lapsellista mutta kun teksti on dialogia eikä kuvailua niin sekin sujuu.

Maija kirjoitti...

Babar ei ole koskaan ollut suuri suosikkini, mutta pidän kovasti tästä esittämästäsi tulkinnasta! :)

Marile kirjoitti...

Mahtava postaus! Babar oli lapsuuteni suosikki ja muistan, että siinä tv-sarjassa oli taustalla jokseenkin tummiakin sävyjä, josta pidin erityisesti. Kirjoitin vuonna 2006 lyhyestä ranskasta E:n, mutta vahvasti epäilen, pystyisinkö lukemaan edes tämän tason kirjallisuutta ranskaksi. Harmi, miten nopeasti kieli unohtuu. Pitäisi ehkä kuitenkin verrytellä vanhoja taitoja.

Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Jos en aivan väärin muista niin tuo passé simple -muoto on yleinen nimenomaan ranskalaisessa kirjallisuudessa eli ei käytetä puhutussa kielessä, meille tuokin opetettiin, mutta on eri asia muistanko siitä enää mitään ;)

hdcanis kirjoitti...

Joo, passé simpleä ei käytetä puhutussa kielessä, kirjoitetussa kyllä ja merkitsemään ilmeisesti erityisesti kaukaisia tapahtumia (eli sopinee siis satuihin hyvin). Kouluranskassa en muista tuota olleen ja samoin nettikurssi jota olen käytellyt viime aikoina skippaa tuon täysin.

Minulta siis löytyy C-ranskan magna joskus 90-luvulta mutta käytön puutteessa ruostui aika pahasti, nyt olen sitten itseopiskelulla ainakin luetun kielen taas alkanut saada järkevämmälle tasolle, puhuttua pitäisi kai mennä treenaamaan jollekin kurssille.

Ja minulla ei siis tätä ennen ollut mitään suoraa kokemusta Babarista, toisen käden maininnoista oli jotain selvillä...eli hyvä että tämäkin klassikko tuli sitten koettua edes nyt :)