Delikourasin Nörtti-kirjoista olin nähnyt blogeissa innostuneita arvioita, esim. Morren teksti sai kiinnostumaan, joten kun kirjastossa sattui silmään osumaan niin lainasin ekan, luin nopeasti ja parin viikon päästä jatkoin kakkososalla jonka myös luin vauhdilla.
Päiväkirjaa pitää kahdeksasluokkalainen DragonSlayer666 (lyhyemmin Drago) jonka tavoitteena on tulla maailman parhaaksi pelaajaksi, tavoite jota mm. äiti tai koulu eivät oikein ymmärrä...Ensimmäinen kirja on syyslukukauden mittainen, toinen jatkaa kevätlukukaudella.
Drago on viihdyttävän suorapuheinen kertoja joskin myös jossain määrin epäluotettava: ihan kartalla ei olla aina mitä tulee esim. Fetasalaattiin (tyttö joka näyttää aivan Milla Jovovichilta Resident Evilissä) ja joiden muiden henkilöiden kuvaukset ovat ehkä hieman värittyneitä (äiti ja varsinkin opettaja eivät näyttäydy kovinkaan positiivisessa valossa, äidin uusi mies Jorgos sen sijaan näkyy olevan loppujen lopuksi tolkun immeinen).
Omaa nörttitaustaa on toki sen verran että Dragon juttuihin ja asenteisiin pystyi samaistumaan (vaikka itse en videopelejä ole juuri harrastanut enkä minä kai ihan tuollainen ollut, enhän) ja olihan se yläaste kollektiivinen anus mundi johon liittyviä juttuja voi huvittuneena seurata vaikkei tosiaankaan kaipaa takaisin. Toisaalta erityisesti ensimmäisessä osassa kiusaaminen menee aika ajoin yllättävänkin rankaksi ja julmaksi, toisessa osassa tästä on hieman löysätty (ja pääasiallinen kohde oli toinen henkilö).
Ensimmäinen kirja oli kaikin puolin erinomaisen viihdyttävä ja toimiva paketti jos nyt ummistin silmäni parilta kohdalta jotka vaikuttivat hieman epäuskottavilta.
Toinen oli hieman sekavampi (isossa osassa leirikoulu Kreikassa, jonka jälkeen se koulunäytelmäosuus tuntui täysin irralliselta) ja siinä esiintyi enemmän epäloogisuuksia: kirjan alussa mukaan tulee muutama uusi henkilö jotka ovat muka koko ajan olleet siellä, parin henkilön käytös muuttuu aika oudosti (okei, näissä voi olla mukana Dragon subjektiivista näkemystä) ja mm. koulutodistuksen arvosanat eivät oikein vastaa kerrottuja suosikkiaineita. Jotkut näistä kyllä ymmärtää tarinan edistämisen puolesta mutta silti noihin tuli kiinnitettyä huomiota...mutta viihdyttävä teos tämäkin oli.
4 kommenttia:
Nämä on pitänyt jo hetken aikaa lukea. Ilmeisesti kannattaa hakea käsiinsä. Ainakin vauhtia taitaa riittää.
Jep, tarina etenee vauhdikkaasti ja päiväkirjamuoto pitää kerronnan napakkana (Drago ei liikoja jaarittele). Kumpikin kirja tuli luettua yhdessä illassa.
PItäisipä itsekin näihin tarttua. Kouluissa näitä on ilmeisesti myös luettu varsin paljon ja viihdyttävä nuortenkirjallisuus puolustaa kyllä paikkaansa. Kiitti!
Joo, parikin opettajaa on näistä maininnut että ovat suosittuja myös varsinaisen kohderyhmän keskuudessa...
Lähetä kommentti