Neorealismi ei ole mitenkään suosikkilajityyppini elokuvissa (italialaisista elokuvista kiinnostaa enemmän giallo ja kauhu) mutta genrestä ponnistava Carlo Cassolan kirja oli kuitenkin miellyttävä lukukokemus.
Sota on juuri päättynyt ja sen jälkiä tullaan puimaan vielä pitkään. Maran, 16-vuotiaan tytön partisaaniveli kuoli saksalaisten toimesta, ja veljen toveri Bube tulee kotimatkallaan tervehtimään kaatuneen ystävänsä perhettä. Tästä alkaa jonkinlainen yhteisymmärrys Maran ja Buben välillä, vaikka varsinaisesta romanssista onkin vaikea puhua: vakavamielinen ja vähän etäinen Bube puhuu mieluummin kommunistisesta vallankumouksesta Maran isän kanssa kuin kosiskelee tyttöä ja Mara taas ei suhtaudu asiaan lainkaan vakavasti, poikaystävä toisesta kylästä, joka on kunnostautunut sodassakin ja ostelee lahjoja on kiva olla olemassa ja se sitäpaitsi ärsyttää rasittavaa serkkuakin, ja kuin puolihuomaamattomasti ollaan jo kihloissakin.
Sitten Bube tappaa miehen ja oli kyseessä poliittinen provokaatio tai ei, olisi syytä lähteä toistaiseksi pois maasta kunnes puolue onnistuu järjestämään armahduksen.
Samalla Maran ja Buben juttu myös syvenee, vaikka hivenen pateettinen perussävy siinäkin on, Mara peilailee itseään elokuvien ja iskelmien traagisista rakkaustarinoista. Ja aikanaan toinen romanttinen mahdollisuus tunkee ensimmäisen päälle ja mitä sitten pitäisi tehdä...
Kirja oli ennen kaikkea Maran kasvutarina tyttösestä naiseksi, miten elämä heittelee ja millaisia valintoja tehdä...ja Mara oli erinomaisen kiinnostava päähenkilö, voimakastahtoinen mutta myös impulsiivinen alusta alkaen. Henkilöt on kuvattu sujuvasti myös enemmän dialogilla ja toiminnalla kuin loputtomilla sisäisillä monologeilla, mitä suuresti arvostan.
Taustalla näkyy sitten sodanjälkeisen Italian poliittiset myllerrykset: ihan kauhean syvälle näissä ei mennä koska Maraa ei niin politiikka kiinnosta mutta kun suuri osa muista keskeisistä hahmoista on vannoutuneita kommunisteja niin eipä siltä vältytä, ja näistä ajoista olisi ehkä sietänyt tietää hieman enemmän kuin mitä olen aiemmin Don Camillo -kirjoista poiminut, mutta eipä tuo lukemista haitannut.
Italia-haaste jolkottelee eteenpäin ja tulipa tästä myös osuma Ihminen sodassa -haasteeseen (osioon Sodan liepeillä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti