Ja heti lisää ranskalaisia "mitäköhän mä just luin"-pienoisromaaneja. Jean Cocteaun kirjassa kaksi sisarusta, Paul ja Elisabeth, sulkeutuvat vanhempiensa kuoleman jälkeen omaan maailmaansa, jossa käydään jatkuvia valtapelejä ja nokittelua. Maailmaan päästetään muutama muukin henkilö jotka kuitenkin toimivat lähinnä vain tämän nokittelun välikappaleina...henkilöitä seurataan teini-iästä parikymppisiksi vaikka käytös pysyykin jossain kymmenvuotiaan tasolla.
Sisarusten omalaatuista suhdetta oli ihan hauska seurata mutta en kyllä muuten saanut tästä oikein mitään irti. Ehkä joku kieliorientoituneempi ja/tai alkukielellä lukeva saisi enemmän kiksejä Cocteaun runollisuudesta.
4 kommenttia:
Mitäköhän mä just luin -kirjat ovat usein minun juttuni joten tämän lukemista kyllä odotan! Eniten tässä kyllä vetoaa nimi, joka jostain syystä kiehtoo minua.
Minulle myös kelpaavat toki mutta taitavat seuraavaksi vaatia vastapainoksi jonkun suoraviivaisemman teoksen...
Kiva olisi tietysti kuulla muiden kokemuksia tästä. Tai voisi katsoa vaikka leffan (Cocteau on kunnostautunut myös ohjaajana).
Pidin tästä juuri outouden ja runollisuuden takia. Tunnelma muistutti Cocteaun leffoja, joita olin tätä ennen nähnyt jo muutaman. Pitäisikin oikeastaan katsoa ainakin Kaunotar ja hirviö joskus uudestaan.
Mun pitäisi Kaunotar ja hirviö nähdä joskus, se vaikuttaa leffalta josta pitäisin...
Lähetä kommentti