Asta Honkamaan esikoisrunokokoelmaa tarjosi kustantaja Books North luettavaksi, päätin kokeilla sen kummemmin tietämättä mistä tässä oikein on kyse.
Ensivaikutelma oli vähän samantyylinen kuin Jennillä, tuntuupa eteerisen lempeältä tuo kansi ja ensimmäinen runo jossa juodaan pitkää aamukahvia ulkona. Lukukokemusta epäilemättä leimasi myös äskettäin luettu Reilua peliä, "he", kaksi määrittelemätöntä ihmistä jotka tuntevat toisensa läheisesti näyttivät pääni sisällä Jonnalta ja Marilta (tai Tuulikilta ja Tovelta).
Ei se hempeys niin kauaa kestä kuitenkaan, rosoa kyllä on luvassa myös hyvinkin humoristisina tai vimmaisina annoksina, hyvin laajalla tunneskaalalla tässä siis pelataan.
Runot ovat aika pitkiä, usean sivun mittaisia ja mukana on myös sarja tarinoiksi nimettyjä proosarunoja. Ja runoina ne muistuttavat varsin paljon puhetta, esitettyä ääntä ja rytmiä: tämä tuntuisi toimivan ehkä parhaiten esitettynä runoutena, lavalla vedettyinä monologeina. Kirjan takakannesta huomaan kirjoittajan taustan olevan teatterissa ja koulutukseltaan dramaturgi, tämä näkyy tyylissä.
Enkä ole ihan varma niiden tarinoiden mukaanliittämisen mielekkyydestä, kun teemoissa ja tunnelmissa käytetään jo laajaa skaalaa niin proosan ja lyriikan välillä heilahtelu lisää sekavuutta, minun on vaikea hahmottaa tätä kokonaisuutena, yksittäisinä paloina toki tästä löytyy hyviä hetkiä. Esikoiskokoelmasta kun on kyse, saattaa mukana olla ihan vaan "showcase"-henkeä, esitellään monipuolisesti mitä osataan.
Minun ja Jennin lisäksi kirjaa ovat lukeneet myös Maria, Mari A ja Kirsimaarit
Ratkaisumalli kaikille tunteille (ote)
Kun uunivuoka on melkein tyhjä,
on sen oltava prikulleen tyhjä, loppuun asti tyhjä.
Kaikki alas nopeasti, sillä siitä päästään.
Kaikkein mieluiten luen viihderomaania naisesta jolla on aina
samanlainen vartalo,
naisesta jolla on aina samanlainen neuvokkuus,
naisesta jolla on aina samanlainen reippaus,
naisesta jolla on aina samanlainen ongelma,
naisesta jonka ongelmaan on aina samanlainen ratkaisu;
naapuriin muuttaa outo mies, tai uusi toimitusjohtaja on jotenkin kiehtovan
ärsyttävä.
Niin suuria haarukallisia että osa putoaa matkalla paidalle,
aina menee jotain myös paidalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti