"Any connoisseur knows you've got to be drunk to really enjoy a good romance."
Osamu Dazaista on jäänyt vähän synkistelevä kuva kahden romaaninsa Ei enää ihminen ja Laskeva aurinko perusteella, mutta tämä hivenen varhaisempi seitsemän novellin kokoelma osoittautui kiehtovaksi ja usein varsin hilpeäksikin lukukokemukseksi täynnä puhtaan tarinankerronnan iloa
Vakavin tarina, Cherry Leaves and the Whistler, on myös novellimaisin, muut tarinat lähentyvät enemmän faabelia, kerrottua juttua tai romantiikan ajan taidesatua. Nimitarina Blue Bamboo, The Chrysantemum Spirit ja The Mermaid and the Samurai perustuvatkin vanhempiin tarinoihin jotka Dazai on kertonut uusiksi laajentaen (ja paikka paikoin parodioiden), absurdin huumorin täyttämä Romanesque sen sijaan on ilmeisesti omaa keksintöä (hihittelin itsekseni tarinalle suuresta tappelijasta jolle kukaan ei kuitenkaan tule koskaan haastamaan riitaa, joten hän ei koskaan pääse näyttämään taitojaan...)
Kirjan alkava ja päättävä tarina ovat taas nyökkäyksiä tarinankerronnalle itselleen. Kummassakin esiintyy viiden sisaruksen joukko jotka huvittelevat kertomalla ketjutarinoita, yksi aloittaa tarinan jota toisen pitää jatkaa. Kullakin kertojalla on omanlaisensa luonne (ja kaikki eivät ole kauhean hyviä tarinankertojia) mikä näkyy myös kunkin osiossa. Siiinä missä ensimmäinen On Love and Beauty lähinnä esittelee henkilöt, jälkimmäinen Lanterns of Romance on hieno kommentaari koko muulle kirjalle: ensimmäinen kertoja laatii varsin avoimen Grimmin veljekset - Hans Christian Andersen -pastissin prinssistä joka eksyy metsässä noidan mökkiin, mutta kun noita haluaa syödä vieraan, noidan kaunis tytär pelastaa prinssin jne. Kertoja kuitenkin ehtii oman osansa lopussa jo "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti"-kohtaan, mutta tämänhän piti olla jatkokertomus..."But unhappiness lay ahead. There's just too great a social gap between a prince and the daughter of a witch. Misfortune was about to befall them."
Toki näitä "mutta mitä sitten tapahtui"-käsittelyjä klassisille saduille on nähty sittemmin muitakin mutta tämä on silti tyylikkäästi toteutettu.
Mukava kirja, pidin ja luulen että muutkin pitäisivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti