Tällainen päätyi kirjaston hyllystä luettavaksi, omakustanne joka viehätti satunnaisesti avatulla aukeamalla ja nimellään (jonka pirteys saa pisteliäämmän sivumaun siinä runossa jossa se varsinaisesti esiintyy).
Aiheena on nuoruus, lapsuuden, teini-iän ja aikuisuuden kynnyksen hyökyjä selvitellään perinpohjaisesti. Mukana on sopivasti myös itseironiaa, hieman katsotaan jo asioita jotka ovat jo vähän takanapäin ja toisaalta yksi runoista on kohdistettu aikuiselle lukijalle: "Naura vain tälle lapselle/hän esittää kuluneita kysymyksiä/innostuu itsellesi itsestään selvästä". En naura, hymyilen. Mutta joka tapauksessa jos haluaa aikuisia ja harmaanvakavia runoja niin saa etsiä muualta (Juho Nieminen näkyy olevan moninkertainen poetry slam -mestari, ja ääneen esitetyksi nämäkin tuntuvat sopivan). Tunnelmakuvia siitä miltä tuntuu olla nuori, erityisesti vuosituhannen vaihteessa.
Persoonallinen taittoratkaisu oli kirjoittaa kukin runo eri fontilla (ja joskus fontti vaihtuu myös kesken runon). Ensisilmäyksellä ratkaisu tuntui hieman sekavalta ja levottomalta mutta luettaessa tämä toimi yllättävän hyvin: vaikka suhtaudun yhä hieman epäillen runolliseen "minään" ja "sinään" jotka eroavat kirjailijasta itsestään, niin fonttivaihtelut toivat moniäänisyyden tunteen, sivun 50 "minä" ei ole ihan sama kuin sivun 51 "minä" ja kumpikaan ei näin välttämättä ole täsmälleen sama kuin kirjailija, tässä runoilija kirjoittaa runoa. Miksiköhän tällaista en ole nähnyt enemmän?
Tutkimusmatkailija
Pienenä - toisinaan ajatus siitä palaa -
oli junaradan takana
loppumaton erämaa, aarniometsä.
Ja joka kerta, kun sinne uskalsi
oli aivan erityisen hankalaa
pitää mielessä milloin oli ruoka-aika.
***
Sittemmin sille kohtaa
rakennettiin kuutostien liittymä.
Jotenkin kaikki muutkin metsät
synnyttävät nykyään enää mielikuvan
alueesta, jolla kasvaa paljon puita.
6 kommenttia:
Hieno nimi, näin mansikka-aikaan :-) Ja kirjakin vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka tuo fontinvaihtelu voi tosiaan olla hankalaa lukea. Sinä ja minä taas voi olla kuka vain, se siinä varmaan onkin juju. Ainakin tuo valitsemasi sitaatti oli koskettava.
Joo, runollinen "minä" on sellainen personoimaton kokija jota ei pitäisi lukea kirjoittajaksi, mutta tuon eron mielessä pitäminen on vaikeaa...mutta tällä kertaa se on tehty helpommaksi.
"Tutkimusmatkailija" vaikuttaa näytelmän tekstiltä. Voi tosiaan hyvin kuvitella, että on pärjännyt lausumiskilpailuissa. Kirjoitettuna luettavaksi aika laveaa tekstiä runoksi. Karsisin kuudenneksen.
Aika laveaa ja puhutun oloista tämä tosiaan on, ja vaikka tilaa hiomiseen onkin niin hiomattomuus myös sopii tähän...
Hei. Jos uusi, tänä kesänä ilmestynyt runokirjani kiinnostaa niin saat sen ilmaiseksi. Anna vaan osoite mihin lähettää. :) Piristi päivää kun sai huomata ettei nykyään kaikki kirjallisuus sittenkään vanhene puolessa vuodessa.
T: Juho Nieminen
Kirjasto, tuo loistava keksintö :)
Lähetä kommentti