Lisää Tanizakia, tällä kertaa varhaisempaa tuotantoa 20-luvulta. Kirjailijan tuotannosta tuttuja teemoja esiintyy tästäkin, seksuaalisia obsessioita löytyy ja juonittelujen määrä menee jo lähes absurdiksi, kovin perinpohjaista tarkastelua juonen ja hahmojen realistisuus ei kestä, enemmän tässä on kirjan nimessä viitattua lentohiekkaan vajoamisen tunnetta.
Osakalainen nuori rouva Sonoko Kakiuchi kertoo tarinaansa kirjailijalle, esittäen aika ajoin myös kirjeitä ja muita dokumentteja kertomuksensa tueksi. Sonoko opiskelee piirtämistä taidekoulussa, jossa hän ystävystyy nuoren lumoavan kauniin naisen Mitsukon kanssa, ja koulussa alkaa liikkua epämääräinen huhu että Sonoko ja Mitsuko olisivat enemmänkin kuin ystäviä...tästä sitten seuraa hyvin kiemurainen suhteiden verkosto jossa harva asia on sitä miltä näyttää.
Ei tämä mitenkään Tanizakin tuotannon kärkeen nouse, mutta jos muusta tuotannostaan on pitänyt niin tutustumisen arvoinen (ja aihepiiri, lesbolaisuus 20-luvun Japanissa mieskirjailijan käsittelemänä, voi toki kiinnostaa kuriositeettina).
4 kommenttia:
Sinulla taitaa olla menossa Japani-kuukausi. En ole lukenut Tanizakia, vaikka olen harkinnut Makiokan sisaruksia monta kertaa.
Innostuin lukemaan nyt perättäin hyllystä löytyviä japanilaisia, alkavat tosin käydä vähiin jos en lue uudestaan jotain Saikakua tms. Ai niin, yhdestä mangasta pitää kanssa kirjoittaa lähitulevaisuudessa.
Makiokan sisarukset on hieno, siitä tulee mieleen vähän venäläisklassikot, ja siinä mielessä erilainen että siinä ei juurikaan ole tuota muussa tuotannossaan olevaa obsessioiden teemaa kuten tässä ja Avaimessa ja Likaisen miehen päiväkirjassa ja Kukin makunsa mukaan...eli siitä ovat pitäneet myös he joille esim. Avain on liian ahdistava.
Ja kulttuurista kiinnostuneille pitkä essee Varjojen ylistys on tottakai tutustumisen arvoinen (julkaistu suomeksi näppärän ohuena niteenä).
Varjojen ylistys on uskomattoman hieno. Sitä lukiessa tulee samanlainen fiilis kuin joitain venäläisiä – ihan kuin lukisi jotain jostain vieraalta planeetalta. Mutta lisäksi V. y. on kaunis.
Kirjallisuushistorian kaunein ulkohuussikuvaus saa aina hyvälle tuulelle.
Lähetä kommentti