Turun kirjamessut, sunnuntai

Vietin Turun kirjamessuilla koko viikonlopun, vaikka sunnuntaina alkoikin hiipiä messuväsymys, kroppa alkoi huomautella että en ole nukkunut ihan optimimäärää viime öinä ja syönytkin vähän epätyypillisessä rytmissä...mutta kun on lähdetty niin ollaan sitten, ja kyllähän se pahin väsymys taas rapisi pois.

Päivä tosin alkoi toisessa messussa, vieläpä kirkon nimikkopyhimyksen, pyhän Birgitan, juhlapyhänä. Isä Peter vietti aamumessun, jossa ei vielä kauheasti väkeä ollut (kun on tottunut Henkan väkimääriin), varmaan sitten myöhempään päämessuun tuli enemmän.
Tämän jälkeen suuntasin taas messukeskukselle.

Sunnuntaina messuilla oli paljon spefiohjelmaa, jopa runsaaseen päällekkäisyyteen asti (usein pari kolmekin samanaikaista juttua jotka luultavasti vetoaisivat samaan yleisöön), ja samoin messuilla liikkui varsin näyttäviin cosplay-asuihin pukeutunutta väkeä. En napsinut heistä kuvia, joku muu varmasti niin teki.

Päivän ensimmäisenä puheena Tuomas Aitonurmi ja Reetta Saine puhuivat kirjavinkkauksesta, yleisesti mistä on kyse ja miten sitä tehdään ja kenelle, ja muutamin esimerkein (joista yhdestä kuulin lisää myöhemmässä keskustelussa).

Tämän perään tuli keskustelua klassikoiden kääntämisestä ja nimenomaan uudelleenkääntämisestä, puhujina Kersti Juva (mm. Nalle Puh, Shakespearea, Ylpeys ja ennakkoluulo) ja Paavo Castrén (Ilias ja Odysseia) ja kesken keskustelun yleisön joukosta värvätty Juhani Lindholm (Vänrikki Stoolin tarinat, Robinson Crusoe ja tuleva Huckleberry Finn).
Juttua riitti hyvin ja viehättävänä esimerkkinä tuli Gottlundin parinsadan vuoden takaista savolaisvoittoisella kielellä kääntämää Iliasta. Sinänsä ajatusta kielen vanhenemisesta vastustettiin, jotkut vanhat käännökset ovat yhä täysin valideja, mutta ongelmia tulee runokielisestä tekstistä joka saattaa muuttua helposti hyvin koukeroiseksi ja että lukemisen tavoissa on tullut sen verran muutoksia että nykylukija ei siitä koukeroisesta runokielestä enää ymmärrä mitä tapahtuu. Tai sitten vanhoissa käännöksissä on vikoja, niistä on jätetty osia pois tai ne ovat muuten vaan huonoja...

Loppupäivästä vietin suuren osan kakkoskerroksen seminaarihuoneissa ajoittaisia ekskursioita alakertaan lukuunottamatta. Puhujatilat itsessään olivat varsin mukavat, rauhallisemmat kuin messulavat, mutta väkimäärät puheissa eivät olleet kovin suuret, vaikutti siltä että moni messukävijä ei niitä edes löytänyt.

Ensimmäisenä keskustelu spekulatiivisista presidenteistä: Pasi Karppanen, Vesa Sisättö, Katri Alatalo, Shimo Suntila ja Magdalena Hai olivat kirjoittajia novellikokoelmassa joka tulee ilmeisesti joskus ensi vuonna, kunkin novellissa esiintyy joku Suomen presidenteistä spekulatiivisissa kummatunnelmissa (kokoelmassa ovat mukana kuulemma kaikki Stålbergista Niinistöön). Ja ilmeisesti ihan reaalimaailmassakin presidenttien taustoista paljastuu kaikenlaista kummaa, että kuinka suuri osa onkaan sitten fiktiota ja kuinka suuri faktaa...

Kuvan vasemmassa laidassa kolme kirjaa. On ne.

Sitten lyhyt esittely kirjasta erikoisena esineenä, Niklas Bengtsson on alan harrastaja joka on koonnut monenlaisia epätyypillisesti tehtyjä kirjoja, muodoltaan, materiaaliltaan, sidonnaltaan tms. Lastenkirjoissa näitä tietysti on mutta myös esim. taidekirjoissa harrastetaan myös epätyypillisiä ilmiasuja ja ratkaisuja...

Mikko Kauko ja Marko Lamberg esittelivät Naantalin luostarin kirjaa, keskiaikaisessa birgittalaisluostarissa ollutta koodeksia johon oli koottu monenkirjava kokoelma tekstejä ja joka on nyt ilmestynyt suomeksi.

Suomi koodattu täyteen raamatullisuutta -keskustelussa Jaana Hallamaa, Niko Huttunen ja Markku Jokisipilä tarkastelivat suomalaista kulttuuria ja sosiologisia ilmiöitä ja niiden suhdetta kristillisyyteen tarinoiden, etiikan ja dogmien tasolla.

Shimo Suntila, Juha-Pekka Koskinen, Johanna Venho, Johanna Sinisalo ja Juri Nummelin taas puhuivat Satuja aikuisille -novellikokoelmasta, jossa perinteisiä satuja on tarkasteltu ja tulkittu uusin näkökulmin ja tyylein, enemmän aikuisemmalla asenteella (mikä ei kuitenkaan kuulemma tarkoita yksinkertaista K18-kuvaston lisäämistä).

Ja lopuksi Miten kirjani ovat kuolleet -keskustelussa Magdalena Hai haastatteli Juha-Pekka Koskista ja Anne Leinosta miten eri tavoilla heidänkin kirjojaan on kuollut: jotkut teokset eivät ikinä päädy ideatasoa tai käsikirjoituspätkiä pitemmälle, joku jää julkaisematta (ehkä jopa vaikka on osa sarjaa...), jotkut jäävät mitättömälle huomiolle (taas linkitytään eilisiin keskusteluihin unohdetuista kirjoista) ja lopulta monen kirjan jäännöserät päätyvät makuloitaviksi.
Leinonen ehdotti makulointijuhlien järjestämistä, jossa hävitys tehdään näkyvästi ja vierailla on vielä viimeinen hetki hankkia kappale hävitettävää kirjaa...itse varoitin että tuo toimii kerran tai ehkä kaksi, mutta sen jälkeen ihmiset alkavat vihata sinua...

Ja tähän päättyivät messut ja oli aika lähteä takaisin Turun keskustaan ja raahautua pikkuhiljaa kohti linja-autoasemaa. Nyt on aika väsynyt olo mutta mukavaa oli, kiinnostavaa ohjelmaa tuli seurattua ja tuttujen ja muutaman tuntemattomankin kanssa juteltua. Ja yhden kirjan ostin tänäänkin.

Messut ovat jonkin verran erilaiset kuin Helsingin, näytteilleasettajia on vähemmän mutta ohjelmaa kuitenkin riitti ja sen seuraamisessa tilan suurempi kompaktius toimi, lavalta toiselle siirtyminen noin nollassa minuutissa oli oikeasti mahdollista. Ja suurimmassa osassa näkemistäni puheista oli yleisössä myös kivasti tilaa, perjantainen Eero Huovisen haastattelu taisi olla ainoa jossa osa yleisöstä joutui seisoskelemaan (joitain muita vastaavia bongailin kyllä myös, mutta ne eivät olleet omassa ohjelmassani). Ehkä tänne pitää tulla tulevaisuudessakin.