Suomessa lordi Byron taitaa olla suht tuntematon kirjailija muuten kuin nimenä tai viitteenä, onkohan tuotantoaan käännetty paljoa enempää kuin tämä O.A.Kallion melkein sadan vuoden takainen kokoelma ja ehkä joitain esiintymisiä antologioissa...englanniksi on maineikkaampi, ja vaikuttanut tietysti myös esim. venäläisen kirjallisuuden kulta-aikaan, Pushkin ja muut fanittivat Byronia...
Tässä kirjassakaan ei kääntäjä lähde kirjailijan suurimpien teosten tielle vaan on valinnut kolme pienempää eeppistä runoteosta, Korinton piirityksen, Mazeppan ja Chillonin vangin (sivuja pienen esittelyn kanssa tulee kuitenkin päälle 160).
Byroniin liitettyä ulkopuolisen, kapinallisen tai kärsivän, teemaa näissä kaikissa on: Korinton piirityksessä luopio Alp on liittynyt turkkilaisiin Korinton piirittäjiin, mutta näyssä kohtaa vielä kauniin Francescan joka kehoittaa katumukseen ennen kuin on liian myöhäistä, Mazeppassa nimihenkilöä rangaistaan sitomalla tämä hevosen selkään ja päästämällä hevonen vapaaksi, ja Chillonin vangissa taas mies kituu vankisellissä...
Kovin paljoa tarinointia tai juonellisia käänteitä ei näissä harrasteta, painopiste on kuitenkin tuntemuksissa: Korintossa on eniten juonta kun taas Mazeppassa sen ratsastuksen kuvaus vie suurimman osan runosta ja Chillonin vankisellissäkään ei ulkoisesti niin paljoa tapahdu, eli näissä ollaan siirrytty narratiivisuudesta jo lyyrisyyden rajamaille, vaikka runollinen minä fiktiivinen henkilö onkin.
Näistä se Mazeppa oli myös minulle vähiten mieluisin kun se vain jatkui ja jatkui, Chillonin vanki toimi tunnelmakuvana ja Korinton piiritys narratiivisempana paremmin...kielihän näissä on tuota vuosisadan alun runokieltä, ja ei ehkä ihan ansiokkaimmasta päästä mutta luettavaa kuitenkin.
Chillonin vanki (ote)
Pylväitä synkkä seitsenluku
Chillonin vankityrmäss' on:
on paksu, harmaa niillä puku
ja goottilainen, koruton.
Samea valo vaivoin sinne
niin tiettömänä tunkeutuu
raoista raskaan muurin, minne
ei pääse päivä eikä kuu.
Se häilyy hiljaa täällä, tuolla,
kuin kumma virvatuli suolla.
Jokainen patsas renkaan sulkee,
min kautta raskas kahle kulkee.
Niin raatelevat on nuo raudat,
ei haihdu hammastensa haudat
jäsenistäni ennen tarkkaan,
kuin tää uus päivä lopuss' on,
mi nyt niin koskee silmään arkaan,
jok' ei oo nähnyt auringon
vuoskausiin pitkiin nousevan.
Luvust' en niiden enää huollut,
kun viime veljeni ol' kuollut
ja yksi jäin mä tuskahan.
2 kommenttia:
Tuo kirja näkyy löytyvän Kuopiostakin. Kunhan milloin ennätän Englandiin asti luvuissani, niin siinä olisi yksi vaihtoehto luettavaksi.
Kävin Helmet-alueelta katsomassa löytyykö Byronia ja ensin näytti siltä että ei edes tätä teosta mutta oli se siellä kuitenkin, väärällä nimellä (Kolme runokokoelmaa). Ja lisäksi yksi runo yhdessä antologiassa, eli vähänlaisesti on suomeksi tullut.
Lähetä kommentti