Kyllä kirjamessujen ohessa tuli jotain luettuakin, otin matkalukemiseksi mukaan dekkarin sarjasta josta olin lukenut ensimmäisen osan alkuvuonna ja se kiinnosti tarpeeksi että nyt toisenkin osan luin. Ja varmaan tulevaisuudessa kolmannen.
Alkuasetelma lähtee edellisen jäljistä, uusi hieman triviaalilta näyttävä tapaus tipahtaa barcelonalaispoliisi Petra Delicadon ja työparinsa Fermin Garzónin käsiin: tuntematon mies makaa tajuttomana sairaalassa pahoinpitelyn jälkeen, ja pitäisi selvittää kuka hän on (ja sen jälkeen tietysti mitä on tapahtunut). Vähän ajan päästä mies kuolee joten rikosastekin nousee murhaksi, mutta juttu ei olekaan helppo kun henkilö on ollut varsin etäinen ja erakkomainen, henkilöllisyyden selvittäminen vie jo oman aikansa, samoin mitä mies on tehnyt viime vuosina ja keitä tuntee että on päätynyt tuolla tavalla hakatuksi...no, pikkurikollisuutta on harrastettu paljon ja siihen liittyviä pikkujuttuja keriytyy auki, mutta pääjutussa meneekin koko kirjan mitta. Mutta tapahtumat liittyvät koiriin...
Toisena sisältönä on sitten Petran ja Ferminin yhteistyö ja siviilielämän ponnistukset, kummallekin tulee romansseja omalla tahollaan.
Teos on erinomaisen sujuvasti etenevä ja siinä mielessä "täyttää paikkansa" ja mieleen tulee yhä Leena Lehtolaisen Maria Kalliot, mutta eri suuntaankin mennään enkä ole ihan vakuuttunut että monet erot tapahtuvat oikeaan suuntaan.
Sarjallisuus tuntuu sen verran että Petran ja Ferminin henkilöihin ja näiden keskinäiseen suhteeseen pääseminen vaatii edellisen osan lukemista, mutta iso osa kaikesta muusta siinä kirjassa olevasta vaietaan pois, ikään kuin sitä ei olisi: työpaikalla ei tehdä oikein muuta kuin keskitytään juuri tähän juttuun, jolloin poliisityön arki ei oikein elä. Ja sivuhenkilöt vaihtuvat täysin: edellisessä osassa varsin näkyvät (hieman rasittavassakin määrin) Petran ex-miehet vaietaan tässä täysin (olemassaoleviksi mainitaan mutta ei edes nimiä mainita) eikä muutakaan ulkopuolista jatkuvuutta ole, Giménez Bartlett kirjoittaa henkilöitä muttei kovinkaan selkeää maailmaa.
Samoin niin Petran kuin Ferminin persoonasta on tasoiteltu suuremmpia särmiä pois, ensimmäisessä osassa olivat ristiriitaisampia ja sillai kiinnostavasti ärsyttävämpiäkin.
Dekkarijuonessa riitti käänteitä mutta eteneminen oli kuitenkin varsin selkeää, aika ison osan arvasinkin jo hyvissä ajoin (ja kirjan nimi antaa jo vihjeitä ja takakansi sanoo jo varsin suoraan yhden koukun jota oikeasti kirjassa pantataan viimeiselle kolmannekselle).
Monin tavoin kirja siis tuntui hyvin sulavalta ja siloitellulta, vähän liiankin. Se täytti erinomaisesti tarkoituksensa mutta en ole ollenkaan varma onko sarja menossa hyvään suuntaan, seuraava osa kertonee lisää...
Ja joka tapauksessa tästä saa osuman Frau, Signora & Bibi -lukuhaasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti