Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi Haruki Murakamia lukenut, joskus kymmenisen vuotta sitten luin pari novellikokoelmaansa ja niistä pitänyt, ja niiden jälkeen sen omaelämäkerrallisen juoksukirjan ja yhden romaaninsa, ja vaikka yleisvaikutelma onkin ollut ihan myönteinen, ei ole ollut mitään polttavaa halua tuotantonsa pariin.
Mutta nyt kun näitä novellejaan oli suomennettu ja kirja oli tarjolla yhdessä bloggaajien tapaamisessa niin otin luettavaksi. Seitsemän novellin kokoelma, yhdistävänä aiheena miehet joiden elämässä ei kuvatulla hetkellä ole varsinaisesti tasapainoista naissuhdetta, entinen sellainen on ehkä katkennut (ehkä naisen petollisuuden vuoksi tai muuten).
Jokin tässä kirjassa nyt häiritsi minua, en ole ihan varma mikä ja se häiriintyminen on omalla tavallaan jopa kiinnostavaa, mutta ehdottomasti etäännyttävää. Siinä missä suuressa osassa lukemaani japanilaista proosaa suositaan tiettyä viileyttä, kuulautta, kirkkautta niin tästä kirjasta syntynyt vaikutelma oli ennemminkin kliininen. Ihmisiä jotka puhuvat paljon mutta puheissa ja muissakin toimissa on jotenkin outo saundi, joka yleensä ihmetytti että toimivatko oikeat ihmiset oikeasti noin milloinkaan? Robotiikassa ja animaatiossa tunnetaan käsite "uncanny valley", kun jokin on melkein aidon ihmisen oloinen muttei ihan kuitenkaan, ja tämä outous aiheuttaa näkijässä epämääräisen häiritsevän ja kammottavan olon, ja minusta tämän kirjan novelllit kolistelivat tuohon laaksoon. Mikä toimi hyvin Kinossa mutta ei tuntunut varsinaisesti tarkoitetulta muissa.
Muistelen myös aiemmin olleen puheena Murakamin varsin kyseenalaiset ansiot seksikuvauksissa, ja tässä novellien aiheet tuovat aiheen vähän joka novelliin...ja täytyy todeta että on jopa vaikuttavaa kuinka banaalilta Murakami saakaan seksin kuulostamaan, mutta taas jää ihmetyttämään onko se ihan tarkoituksellista, jotain merkillistä parodiaa, vai mitä.
Kokonaiskuvaksi jäi siis lähinnä hämmennys, eikä varsinaisesti hyvällä tavalla. Onko se tämä kirja, vai suomennos (Juha Myllärin, sinänsä en suomennoksesta mitään vikaa huomannut), vai onko minusta tullut mies ilman Murakamia? Novelleista Kino toimi, mutta muuten tämä jäi ongelmalliseksi...
Tätä kirjaa on luettu blogeissa varsin paljon, muunlaisia mietteitä tarjoavat mm. Riitta K, Krista, Kaisa V, Ulla, Tuija, Arja...
Novellihaaste etenee seitsemän verran, kokonaismäärä 133.
7 kommenttia:
Murakami on hyvin ei-japanilainen kuten toteat ja Murakami ja seksi / naiskuva mietityttää. Olen miettinyt olisiko hän ottanut tämän 'seksistisen' linjan erottautuakseen muista japanilaisista kirjailijoista? En tosin tunne kovin hyvin japanilaista kirjallisuutta enkä kulttuuria, mutta olisiko tässä yksi hänen suosionsa ja miljoonapainostensa salaisuus. Toki fantasian taitaja hän on myös.
Tässä minun suosikkejani olivat Kino ja niminovelli.
Molemmat lukemani Murakamin romaanit olivat minulle hyviä kokemuksia. Näistä novelleista olen lukenut vain bloggauksia. Tämä sinun analyysisi laaksoineen oli taas kyllä mitä mainioin, luulen saaneeni oikein hyvän käsityksen.
Sinänsä japanilaisessa kulttuurissa seksismi on kyllä aika yleistä ja esim. Junichiro Tanizakin kirjoissa myös seksi näyttelee usein suurta osaa, mutta Murakamilla se on jotenkin...töksähtelevää.
Murakami on kyllä laveampi ja monisanaisempi kirjailija kuin moni, ja luulen että tuo maaginen realisminsa, johon tässä kuuluu se Kino, on vahva valtti, sitä muistelen olleen enemmän niissä Elephant Vanishes ja Blind Willow, Sleeping Woman -kokoelmissa jotka olen aiemmin lukenut (romaaneistaan olen lukenut vain Sputnik rakastettuni...ajoittaisissa suunnitelmissa on ollut lukea enemmänkin mutta on jäänyt)
Minulla on aina polttava halu Murakamin pariin, vain yksi kirja (Maailmanloppu ja ihmemaa) on jättänyt jotenkin puolitiehen mutta siihenkin aion uudelleen jossain vaiheessa palata. Innostuin yllätyksekseni myös novelleista tämän teoksen myötä vaikka aina toistelen sitä etten ole novellien lukija. :D
Ehkä näitä tulee suomeksi lisääkin, tuotantoa kuitenkin on: jommankumman noista aiemmin lukemistani kokoelmien esipuheessa sanoi että vaihtelee näiden kahden muodon välillä, kun on kirjoittanut romaanin niin haluaa kirjoittaa novelleja, ja sitten kun niitä on joitain syntynyt niin tulee taas halu palata romaaneihin, ja jotain materiaalia vaeltaa kanssa muodosta toiseen (ainaskin suomentamaton Wind-Up Bird Chronicle oli aluksi novelli ja laajeni sitten romaaniksi).
Temaattinen kokoelma after the quake kiinnostaisi kyllä ainakin.
Kunhan saan taas lukemisesta kiinni, täytyy hakea tämä kirjastosta. Mukava lisäys novellihaasteeseenkin. Pitkään olen jo tätä harkinnut. /Tiia
Helmetissä varausjono näyttää aika reippaan mittaiselta, tällä hetkellä 153 varausta, mutta bestseller-hyllyissä näkyy myös olevan kappaleita lukijaa odottamassa...
Lähetä kommentti