Jatkamme Italiassa, joskin Sardinian puolella ja aika on eri, mutta ihmisten kohtaamisen vaikeus on tässäkin keskiössä.
Grazia Deledda on näitä vähän tuntemattomampia nobelisteja, kirjallista tuotantoa on runsaasti 1900-luvun alussa ja muutamia kirjoja on suomeksikin tullut (tämän suomentajana Jalmari Hahl) mutta eipä näitä taideta kovin paljoa nykyään lukea, kirjabloggaajia lukuunottamatta: Tarukirjan Margit tästä on vinkannut ja aikeissa on ollut lukea pitempään (kun italialaisesta kirjallisuudesta olen muutenkin pitänyt), ja nyt kun on tämä Frau, Signora & Bibi -haaste...
Tyylilajissa ollaan realismin äärellä, tai verismiksi tätä tässä yhteydessä kutsutaan. Tapahtumat sijoittuvat Sardinian maaseudulle, nuori Marianna Sirca on vuosien palveluksen jälkeen juuri perinyt varakkaan setänsä ja on nyt itse varakas nainen, mutta uuteen asemaan asettumisessa on oma työnsä...ja pian hän myös kohtaa Simone Solen, joka oli aikoinaan myös ollut sedän palveluksessa jonkin aikaa ja on nyt metsärosvo, varsin vähäisten rikosten pikkurosvo josta ei ole edes luvattu palkkiota, mutta lainsuojaton kuitenkin. Simonen ja Mariannan välillä syntyy yhteisymmärrys ja rakkaus, mutta kaukana ongelmattomasta: kummallekin osapuolelle on palvelijanelämän jälkeen vapaus tärkeää, Marianna haluaa että Simone ilmoittautuisi poliisille ja kärsisi rangaistuksensa ja tämä taas kuulostaa Simonesta kovin arveluttavalta, ja kummankin väki ei myöskään ole kovin innoissaan suhteesta...
Deleddan tyyli edustaa aikakautensa realismia, ei niin minun suosikkini mutta luettavaa: kun ollaan perusasioiden, rakkauden ja kärsimyksen, parissa, niin maisemakuvaukset eivät tunge eteen mutteivät käy myöskään niin ohuiksi että näyttäisi teatterilavalta. Keskellä ovat kuitenkin ihmiset, tärkeimpänä Marianna, ja näiden kautta esitetty rakkauden, vapauden, rikoksen, omaisuuden ja itsemääräämisen problematiikka (ilmeisesti muissakin Deleddan kirjoissa käsitellään paljon rikosta ja sovitusta, ja kai noita muitakin).
Häneltä ei puuttunut mitään. Ja istuen nän ajatuksissaan hän varman itsetietoisena katseli ympärilleen ja tuijotti kirkkaaseen iltaruskoon, jossa vaihteli puna ja harmaa, ja joka lisäsi yksinäisyyden tunnetta, niinkuin karjatalon hämäräkin.
Hän tunsi ikäänkuin vanhentuneensa. Hänen mieleensä muistui, miten hän lapsena ensi kerran oli käynyt täällä ja miten joku oli kuiskannut hänen korvaansa: - Jos olet kiltti, saat kaiken tämän. Ja hän oli katsellut ympärilleen levollisin silmin, ihmettelemättä ja haluamatta, vastaten ainoastaan: Niin.
Kiinnostava teos, varmaan muuhunkin Deleddan tuotantoon voisi tutustua. Ja Helmet-lukuhaasteesta otan tällä kohdan 2. Kirjablogissa kehuttu kirja.
2 kommenttia:
Olipa mukava, että luit Deleddaa. Ainakin minun lukemissani Deleddan romaaneissa aiheena on juuri rikos, tai joku moraaliton teko, ja sen sovittaminen.
Kiinnostava aihehan se on, varsinkin kun tämä ei kuitenkaan ollut mikään yhden asian romaani vaan ulottuvuuksia tarinassa oli moneen suuntaan (tuota siteeraamaani kohtaakaan ei kovin paljoa enempää käsitelty mutta se silti värittää omalta osaltaan kirjaa, sen verran uskonnollisuutta tässä oli että Raamattu-viittaus tuskin oli tahaton...)
Kiitos vinkistä, eiköhän jossain vaiheessa tule jotain muutakin Deleddaa luettua.
Lähetä kommentti