Viimevuotisessa NTK-urakassa yksi suosikeista oli Erich Kästnerin Töpö ja Anton, joten muuhunkin tuotantoonsa sieti tutustua (olen ehkä joskus kauan sitten lukenut Pojat salapoliiseina, mutta varsinaisia mielikuvia ei ole). Tämä Kyllikki Nohrströmin käännös löytyi sopuhintaan lähidivarista, ja takakansi alkoi jo soitella kelloja, tämähän on tutumpi näyteltynä Disney-elokuvana Ansa vanhemmille (The Parent Trap), vanhemmassa versiossa kaksostyttöjä näytteli Hayley Mills ja uudemmassa Lindsay Lohan.
Kirja alkaa tyttöjen kesäleiriltä, jonne saapuu lapsia usealta eri seudulta, ja leirillä jo hetken ollut yhdeksänvuotias wieniläinen Lise, muiden mukana, yllättyy kun paikalle tulee münchenilainen Lotte, joka erilaista kampausta lukuunottamatta on täsmälleen samannäköinen kuin Lise. Pienellä taustakartoituksella tuleekin ilmi että kyllä, he ovat identtiset kaksoset, isä ja äiti ovat eronneet kun lapset olivat vielä pieniä, isä piti Lisen ja äiti Lotten ja kumpikaan ei kertonut mitään kaksosuudesta.
Luonnollisesti (onhan tämä kirja) Lise ja Lotte päättävät salaa vaihtaa osia, ja kun erilaisessa kasvatuksessa luonteetkin ovat kehittyneet hieman omiin suuntiinsa niin kummankin uudessa kodissa tapahtuu muutoksia...
Kirja keskittyy pääasiassa kaksosten elämään uusissa olosuhteissa (leffassa taisi se leiriosuus ja kaksosuuden paljastuminen kestää paljon pitempään) ja on tuon toisen lukemani Kästnerin tapaan täynnä hieman kuivakkaa huumoria; metaviittauksia ei tällä kertaa niin paljoa harrasteta kirjan keskellä olevaa Shirley Temple -juttua lukuunottamatta. Tietysti fiksut lapset jallittavat hölmöjä aikuisia miten tahtovat ja tietävät paremmin, mutta aikuiselle lukijalle Kästnerin ironia lienee vahvin kirjojen myyjä...
Ja avioerosta ja sen vaikutuksista lapsiin on tietysti puhe, vaikka ihan tällaisia tapauksia ei ehkä todellisuudessa kovin monta ole...
Kas, periaatteessa tämäkin sopisi Muuttoliikkeessä-haasteeseen kun Saksan ja Itävallan väliä reissataan, Helmet-lukuhaasteesta kuitenkin otan kohdan 22. Kuvitettu kirja.
6 kommenttia:
Tämä on ihan mukava kirja, täytyisikin jossain vaiheessa lukaista uudelleen.
Minulle tämä oli ensitutustuminen kirjaan (enkä ollut hahmottanut että leffojen taustalla sellainen on) mutta Kästnerin muitakin pitänee vielä jostain etsiä...
Tämä on yksi rakkaimpia lapsuuteni kirjoja. On edelleen kirjahyllyssä, mutta enpä taida lukea nyt uudelleen, ettei muisto mene pilalle.
Vaikka uudelleenluenta hyvä olisikin niin olisi se kuitenkin erilainen, eli ymmärrettävää myös että siitä lapsuuden kokemuksesta pitää kiinni...
Oi, olinkin vallan unohtanut tällaisen kirjan! Kansikuvasta muistin heti että olen lapsena lukenut ja tykännyt, voi miten nostalginen olo tulikaan :)
Uskaltaisikohan sitä joskus laajemmin lähteä selvitelemään sitä kasarilanukirjatarjontaa ja kirjoja joita itse on tullut luettua, muutakin kuin Blytoneita ja Kolmea etsivää...
ja mieleen tuli että kuinkakohan moni tämän kirjan lukenut alkoi odottaa että jossain tulisi se oma kadoksissa ollut kaksonen yllättäen vastaan :)
Lähetä kommentti