8.2.17

Arthur Schnitzler - Unikertomus

 

Vaikkei varsinainen leffakansi olekaan, tuo kirjan kansikin jo kertoo yhteyden josta tämä Arthur Schnitzlerin teos on nykyään tunnetuin (ja joka on ehkä edesauttanut käännöksenkin ilmestymistä, suomentajana Oili Suominen): Stanley Kubrickin elokuva Eyes Wide Shut perustuu tähän, vaikka tässä ollaankin Wienissä oletettavasti kirjoitusajan tietämillä 20-luvulla (ja lukiessa kuvani henkilöistä vivahti vain vähän Tom Cruisen ja Nicole Kidmanin suuntaan).

Tarinassa ollaan samoilla reiteillä: nuorehko lääkäri Fridolin ja vaimonsa Albertine ovat olleet juhlimassa karnevaaleissa ja rakkaudensekainen keskustelu kääntyy aiempiin kohtaamisiin toisten naisten ja miesten kanssa, viettelyksiin ja mielihaluihin, ja näitä alkaa sävyttää kasvava mustasukkaisuus (vaikka sinänsä oikein mitään ei ollutkaan tapahtunut). Tämän katkaisee Fridolinille tuleva kutsu sairaskäynnille, ja öisessä Wienissä alkaakin tapahtua kun käynnin jälkeen poiketessaan kahvilaan hän kohtaa vuosien takaisen tutun Nachtigallin joka on lähdössä soittamaan pianoa varsin merkilliseen tilaisuuteen, ja Fridolin päättää ängetä mukaan...
Seikkailun jälkeen palataan kotiin jossa Albertine herää ja kertoo näkemästään unesta, ja seuraavana päivänä Fridolin yrittää töittensä sivussa hieman palata edellisen yön tapahtumien jäljille mutta jäljet katoavat...

Schnitzlerin pyrkimys unenomaiseen tunnelmaan on varsin onnistunut, yön tapahtumissa on epätodellisuuden tuntua ja seuraava päiväkin on merkillinen, mikä tapahtuikaan todella ja mikä ei (samalla kerronta pysyy kuitenkin hyvin kikkailemattomana, tyylillisesti tämä on kuitenkin varsin helppolukuinen). Runsaasti ammennetaan Freudin teorioista (ja Freud olikin Schnitzlerin tuttuja), mistä tulevat unien keskeiset roolit sekä myös erotiikan merkitys, tosin enemmän tunnelmana ja viittauksina, demimondainina, kuin minään overttina kuvastona.
Omalaatuisella tunnelmallaan tämä kyllä minua viehätti vaikka sinänsä jos on sen leffan nähnyt niin ei tämä olennaisesti lisää tarjoa...(ja jos hermostuu aikakaudelle tyypillisestä seksismistä, niin sitäkin löytyy). 
Helmet-haasteeseen otan kohdan 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta: niin proosaa kuin näytelmiäkin löytyy runsaasti.

2 kommenttia:

Reeta / Les! Lue! kirjoitti...

Minä luin tämän joskus, koska halusin lukea kirjan ennen elokuvan katsomista. Muistan kirjan salaperäisen ja vanhanaikaisen tunnelman, mutta elokuvasta en muista yhtään mitään, joten voi hyvin olla, etten sitten koskaan nähnytkään sitä! :-D

hdcanis kirjoitti...

Leffa jakaa mielipiteitä, itse olen sitä puolta joka laskee sen Kubrickin parhaimmistoon, mutta inhoajiakin riittää...mutta sinänsä leffan tapahtumat seuraavat aika lähellä kirjaa, osa jutuista toimii ehkä paremminkin visuaalisella elementillä, osasta se ehkä vie jotain pois kun kirja voi olla epäkonkreettisempi...

Sinänsä jäi mietityttämään mistä se unenomainen tunnelma oikein tulee kun ei harrasteta mitään runollista tajunnanvirtaa tms. Onko se sitten se miten monet henkilöt käyttäytyivät vähän epätodellisen tuntuisesti, ikään kuin olisivat toiveiden ja pelkojen symboleja tai arkkityyppejä enemmän kuin ihmisiä ja merkilliset siirtymät paikasta toiseen (kas, siinähän on tuttuni jota en ole nähnyt moneen vuoteen ja joka on siirtynyt aktiivimuistista enemmän alitajunnan puolelle, kuinkas sattuikaan että näin kohtasimme).