379. My hunch was confirmed when I saw I understood The Premature far better once I substituted "idiot" for the words "intellectual" and "activist" wherever they appeared in the text. One example: "Those revolutionary idiots thought of themselves as the vanguard of the Egyptian working classes." Another: "It is one of the ironies of Fate, or History if you prefer, that our generation of idiots are today descending one by one to the banqueting tables of nihilism." (Incidentally, what are these banqueting tables of nihilism supposed to be? And how do the people of a generation descend one by one?)
The Premature on Radwa Adelin, 70-luvun opiskelijaliikkeen ikonin, teos, ja Adel tappaa itsensä samana päivänä 1997 kun Youssef parin ystävänsä Nayfin ja Paulon kanssa perustavat Crocodiles-ryhmän, Egyptin salaisen runouden harjoittajien ryhmän.
But what Saqr is getting at with his group is that the unity or completeness of the text is a marsh light, that does not lead to truth so much as place the figure of the author center stage: his person, of his words, or his treatment of reality, portrayed as more reliable than life itself, or set above it. What Saqr is trying to express, I mean, is that the truth's impossible.
The Crocodiles on Youssefin (onko tämä sama henkilö kuin kirjailija Youssef Rakha? Onko tämä fiktiota, dokumenttia, avainromaania, mitä? En tiedä) raportointi vuosien 1997 ja 2012 väliltä, kerrottu 405 fragmentissa jotka seilaavat ajassa edestakaisin, keskiössä tarkemmin hän itse, Nayf ja Paulo sekä muut ystävät (erityisesti muutama naissuhde) ja laajemmin Egypti, sen kulttuuripiirit, runous, rakkaus, vallankumous jne.
Kovin positiivinen Youssef ei kuitenkaan ole: kirjassa kommentoidaan useasti 90-luvun aktivisteja ja taideväkeä, ja 70-luvun, ja 60-luvun, ja Nayfilla on melkein obsessiivinen suhde Allen Ginsbergin runouteen 50-luvulta, ja nykyhetken taustana velloo arabikevät...krokotiilitkaan eivät muuttaneet maailmaa eivätkä lopulta tuottaneet juurikaan hyvää runouttakaan, eli miten meni noin niinku omasta mielestä.
Tässä vaiheessa totean myös että kirjan havaintojen yhteydet omiin havaintoihini nyky-Suomessa eivät ole olemattomat (hei vaan tutut tiedostava kulttuuriväki). Ja politiikan ohella runsaatsi huomiota tosiaan saa runous ja taide (ja huomasin jotain kohtia pohtivani myös tämän blogini suhteen, kuten yllä siteerattua osiota...blogihan ei blogina ole yleensä valmis tai yhtenäinen...)
Kirjan fragmenttinen luonne ei ole mitenkään helpointa luettavaa (kukas tämä henkilö olikaan, ja oliko tuosta asiasta jo sanottu jotain muuta, ja mihin tämä liittyi), samoin se aika ajoin vetää aika korkealentoiseksi ja joskus taas hieman tylsäksi, mutta oli tässä paljon jännää ja lukuisia pätkiä joita tekisi mieli siteerata tänne. No, yksi vielä:
[A]nd with the passing of years and people it became clear you didn't love or hate, so much as exploit others according to their readiness to make your story a reality, because their story could hitch a ride with yours, for a while. What terrifies me most is that this exploitation is all there is.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti