Tällaisen luin, kirjaan on suht tuoreeltaan koottu Harold Pinterin kolme ensimmäistä näytelmää, kolminäytöksinen The Birthday Party ja yksinäytöksiset The Room ja The Dumb Waiter.
Kaikkia voisi luonnehtia absurdeiksi komedioiksi, tyypillisesti alkaen varsin kitchen sink -tyylisesti, yleensä teekupposten äärestä karussa ympäristössä, mutta puheet ja tilanteet karkaavat nopeasti oudoiksi, henkilöt ja tapahtumat käyvät epämääräisiksi ja puheet jatkuvan ristiriitaisiksi...ja ilmassa leijuu uhkaa, joka saattaa purkautua lavalla tai lavan ulkopuolella...
Itse asiassa viimeisestä näytelmästä, Ruokahissistä, tuli jotenkin mielleyhtymä Quentin Tarantinoon ja tämän tapaan tehdä dialogia, ja kun se tuli mieleen niin ei se sopimaton ollut muihinkaan näytelmiin.
Ilmeisesti näytelmänsä saivat aikoinaan hyvin ristiriitaisen vastaanoton, sekä lyttäyksiä että ylistyksiä, enkä kyllä itse oikein osaa sanoa mille puolelle kallistuisin, mahdollista symboliikkaa saattoi mennä aika lailla ohi eivätkä nämä tarjoa draaman kaarien johdattelemaa katharsista (en siis myöskään sen kummemmin kerro mitä näissä tapahtui) mutta dialogeissa ja tilanteissa oli kyllä myös jotain...
No, joka tapauksessa lisäosuma Lukuharjoituksia-haasteeseen.
8 kommenttia:
Pistin sulle haasteen, käy kurkkaamassa Marjatan kirjaelämyksissä.
Tätä en olekaan lukenut mutta pari muuta näytelmää Pinteriltä. Niissä jää lukijalle/katsojalle lopullinen tulkinta.
Mielleyhtymä Quentin Tarantinoon herättää kiinnostusta. Minulla olisi Pinterin näytelmiä valmiiksi kirjahyllyssä.
OLen lukenut jotain Pinterin näytelmiä ja Talonmiehen nähnyt teatterissakin ja diggaan häntä ihan hirmuisesti. Tykkään just siitä, että lukijalle/katsojalle jää niin paljon ja vaihtoehtoisia tulkintoja on iso läjä.
Netistä huomasin kuvailevan termin "comedy of menace", miten sen sitten kääntää suomeksi ("tapa!-komedia" tekee uhan liian eksplisiittiseksi).
The Birthday Partyn tulkinnanvarasta en lopulta niin pitänyt kun siinä oli elementtejä jotka voimakkaasti viestivät olevansa symboleja muttta jotka eivät kuitenkaan sitten oikein viitanneet mihinkään, The Dumb Waiter oli tässä minusta kiinnostavampi koska se antoi paremmin lukijan itse löytää symboleita...mutta ehkä se on makuasia.
Tietohaasteeseen tarttunen tuota pikaa.
Hillitön tuo ilmaisu "tapa!-komedia" :) :) :) Saaks sitä käyttää jossain?
Jos tulee sopiva tilaisuus niin tietysti :)
Ai kas, en tiennytkään että Ruokahissi on Pinterin. Piti mennä sitä keväällä katsomaan mutta jäi, pitänee siis lukea. Joulukuussa mulla ohjelmassa Pinterin No Man's Land, kiinnostuksella odotan.
Lähetä kommentti