24.5.16

Kerstin Thorvall - Gunnar vill inte klippa håret

 

Jo jonkin aikaa on ollut mielessä lukea jotain ruotsiksi kun olen kieltä taas vähän petrannut käyttökuntoon. Sarjakuvia olenkin jo lukenut sekalaisia (joista on muuten sanottava että ainakin vanhemmissa Kalle Ankoissa puhutaan paljon murteellisemmin ja puhekielisemmin kuin Aku Ankassa, onkohan Ruotsin puolella sitten käyty keskusteluja kyseisen lehden kieltä rappeuttavasta vaikutuksesta jonka johdosta Suomessa on sitten panostettu oikein urakalla kieleen) ja esim. lehtiartikkeleja olen lukenut kohtalaisesti, mutta proosa on pääosin jäänyt.

Ja kun kirppiksellä sitten tuli hoksattua tällainen viehättävällä kannella varustettu kirja, jonka nimi jo sisältää dramaattista jännitettä, niin pitihän vilkaista, ja ensimmäinen sivu oli sen verran selkeä että onhan tämä luettava. Kerstin Thorvallilla näyttää olevan muutenkin laaja tuotanto, ja bibliografiassa näkyy muutama muukin kiinnostavan kuuloinen nimi...
Ja muutama muu Gunnar-aiheinen kirja eli ilmeisesti tämä on sarja, vaikka tähän osaan pääsikin helposti mukaan vaikkei edellistä osaa ollutkaan lukenut.

Niin, Gunnar on 11v poika jonka viime parturikäynnistä on jo ollut hetki, samoin kuin vanhemman veljen Larsin ja nuoremman Andersin. Mutta vaikka hiuksiin viittaillaankin pitkin kirjaa niin se on kuitenkin vain sivujuonne, enemmän on kyse kahnauksesta isoveljen kanssa sekä muutamasta koulutoverista.
Tapahtumat ovat hyvin arkisia, jokapäiväisiä, mutta kun kirjan nimikin antaa jo viittausta jännitteistä ja konfliktista, niin niitä on kehitelty myös kirjaan, sillai hyvin ruotsalaisesti tietysti, ja kirjan loppu pääsi yllättämään: se on jätetty avoimeksi, Bertilin tapaukseen ei löydetä ratkaisua ja kirja päättyy avoimeen kysymykseen. Normaalisti lanu-kirjoissa ongelmat ja konfliktit tapaavat olla sellaisia että kirjan loppuun ne saadaan pakettiin, tai sitten ilmoitetaan että ne selvitetään sarjan seuraavassa osassa, joten tämä pääsi hätkähdyttämään. (maalaa spoileriteksti hiirellä näkyviin)

Mukana oli kirjailijan omaa kuvitusta, joka on kirjan kannen mukaista, vähän luonnosmaista tyylikästä, mutta kuvina vähän tylsiä kun niissä oli lähinnä ihmisiä seisomassa tai istumassa. Muuten kirja oli aika lailla sitä mitä lupasikin (joistain yllättävistä kehityksistä huolimatta), ja paikka paikoin jopa huvittavan stereotyyppisen ruotsalainen. Ja kieleltään aika yksinkertainen, selkeää peruslausetta, hieman puhekielisyyttä, pari sanaa jotka piti käydä tarkistamassa sanakirjasta.

2 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kerstin Thorvall on ikilempparini (aika kamala sana...). Lastenkirjojaan en ole lukenut, aaikoinaan tutustuin häneen joskus 10-11-vuotiaana, kun sain lahjaksi hänen nuortenkirjansa Tyttö huhtikuussa, se osui ja upposi. Romaanit ovat myös kiehtovia.
Aikanaan hänen romaaninsa Det mest förbjudna aiheutti jonkinlaisen kohun kuvatessaan keski-ikäisen naisen seksuaalisuutta.

hdcanis kirjoitti...

Huomasin tuolta wikiartikkelista että Thorvallilla on tosiaan aika monenlaisia kirjoja ja yhteiskunnallista keskustelua herättäneitäkin...