Ivy Litvinov - She Knew She Was Right

 

Taas kerran novellikokoelmia kirjailijoilta joista en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta Virago Modern Classicsin kirjat ovat yleensä ainakin takakannen lukemisen arvoisia ja Ivy Walterovna Litvinovin elämäntarina kuulosti sen verran erikoiselta (ja Leningrad - Ost-Berlin -yhteensopivalta) että pakkohan tähän oli tutustua: Ivy Low oli nuori englantilaiskirjailija joka meni naimisiin venäläisen maanpaossa elävän bolsevikkivaikuttajan Maxim Litvinovin kanssa, ja vallankumouksen jälkeen pariskunta muutti Neuvostoliittoon jossa Litvinov toimi korkea-arvoisena diplomaattina ja 30-luvulla ulkoministerinä (seuraajanaan kuuluisampi Molotov). Ja jotenkin onnistui pysymään hengissä luonnolliseen kuolemaan asti varsin tuulisesta korkeasta asemasta Stalinin aikana huolimatta. Ivy Litvinov asui vielä vuosia Neuvostoliitossa kunnes palasi viimeisiksi vuosiksi takaisin Englantiin.

The irony of it was that the fatuous words were true: they had indeed been loving one another for a good slice of "always", upward to twenty years, and their love was now prison diet, indispensable but insipid. Darya told herself again and again she had nothing to complain of - he was her husband, she was sure of his love. Perhaps you couldn't say worse of a man.

Kokoelmassa on 14 novellia läpileikkauksena Litvinovin kirjailijauralta: ensimmäisinä varsin omaelämäkerrallisia novelleja lapsuudesta ja nuoruudesta Englannissa, sitten tarinoita Neuvostoliiton ajoilta, ja viimeisissä ollaan taas Englannissa (paitsi ihan viimeisessä).
Omaelämäkerrallisuus kummittelee hieman myöhemmissäkin novelleissa (ja Farewell to the Dachassa kirjailija on päähenkilönä), mutta muutenkin kuvataan varsin arkista elämää, erityisesti naisten elämää, riisutun toteavalla tyylillä, oli kyseessä sitten passiivis-aggressiivinen anoppisuhde tai lomahotellinhuoneen jakaminen jonkun tuntemattoman kanssa. Neuvostoliiton arki näyttää omat arkiset hankaluutensa ja mukavuutensa (siinä missä Englantikin) joskin tietysti Ivy Litvinov on myös ulkopuolisen viileä tarkkailija. Ja muutamassakin novellissa taustalla näkyy joskus epämääräisemmin, joskus selvemmin, myös vankileirit ja muut systeemin pahemmat piirteet...

Babushka, Bright Shores, Holiday Home, Old Woman ja Pussy Cat, Pussy Cat, Where Have You Been olivat mainioita, muutama muu ihan kiinnostava, pari tylsempääkin juttua oli mukana. Mutta joka tapauksessa hyvin kiinnostava tuttavuus.

Amabel yawned. She wished there was a box of chocolates in the drawer of her desk, and then was glad there wasn't. She could have given herself to a game or two of Anagrams, but everybody was home; at any moment a member of the family, or Frances, might catch her at it and receive the undesirable impression that Amabel did nothing from morning to night but play Anagrams. Or the detestable suggestion "Why not go for a little stroll to get an appetite for dinner?" might be made.