Kolmas lukemani Mauriac, ja ilmeisesti yksi kirjailijan arvostetuimmista teoksista jonka nimihenkilö Thérèse Desqueyroux on kuulemma esiintynyt myöhemmin myös parissa novellissa, joita ei tässä Anna-Liisa Sohlbergin suomennoksessa kuitenkaan ole mukana.
Kirja avautuu oikeudenkäynnillä jossa Thérèse vapautetaan syytteestä miehensä Bernardin myrkytysyrityksestä tämän arsenikkipitoisella lääkkeellä: jutussa on paljon epäselvyyksiä mutta kun Bernard todisti vaimonsa puolesta niin näiden annettiin olla...
Tämän jälkeen siirrytään Thérèsen omiin muisteloihin myrkytystapausta edeltäviltä ajoilta, henkisestä erityislaatuisuudesta (ainakin kuvitellusta sellaisesta) ankean poroporvarillisessa ympäristössä, avioliitosta joka on kaikille osapuolille taloudellisesti hyödyllinen muttei kovin miellyttävä, ja sitten myrkytysyritykseen...ja kirja jatkuu sitten tapauksen seuraamuksilla ja mitä sitten tapahtui.
Aikaisempien lukemieni Mauriacin kirjojen tapaan kirjaa kansoittaa varsin epämiellyttävien henkilöiden kavalkadi, jotka kuvataan kyllä inhimillisinä mutta myönteisiä henkilöitä joihin haluaisi samaistua saa hakea (yhteistä on myös että kirja päättyy ambivalentin positiiviseen sävyyn, Mauriac on kuitenkin pohjimmiltaan kiinnostunut paitsi motiiveista myös pelastuksesta).
Huomionarvoisin piirre kirjassa on se, että pitkällisestä pohdinnasta huolimatta Thérèse ei loppujen lopuksi pysty selittämään vaikuttimiaan itselleen saati sitten muille, ei ole selvää vastausta mistä kaikki alkoi tai miksi Thérèse yritti myrkyttää miehensä: ei dramaattisia käännekohtia jossa kaikkitietävä kertoja osoittaa että nyt ja siksi se tapahtui.
Tämä motiivien epämääräisyys, kertojanääni ja kirjan elokuvamainen rakenne (kirja ilmestyi alunperin 1927 ja Mauriac kuulemma myönsi mykkäfilmien vaikutteet kirjalle) ovat aikoinaan nostaneet kirjan arvostusta mutta samalla on todettava että kirjan ansioiden keskittyminen kerrontaan myös vanhentaa teosta, kun hyviä ratkaisuja päätyvät käyttämään muutkin...siitä syystä en niin suuresti jaksanutkaan innostua tästä kuin Käärmesolmusta tai Täydellisyyden kudoksesta. Erinomaisen luettava tämä toki oli.
Ja tuntemattoman kuvittajan päheän näköinen kansi ansaitsee toki kiitoksen. Kannen nainen näyttää aika lailla Veronica Lakelta, parin vuoden takaisessa elokuvasovituksessa nimiroolin veti Audrey Tautou.
7 kommenttia:
Upea kohauttava kansikuva :)
Meinasin sanoa samaa kun Jokke, että vaikuttava kansikuva. Ja siitä puheen ollen tarkoitukseni on edelleen lukea Käärmesolmu, kuten Jokelle muinoin lupasin. Kiinnostava HD tuo maininta Mauriacin kiinnostuksesta elokuvaan. Eli kaiken kaikkiaan Mauriac on minulla "jonain päivänä" -joukossa suht vahvastikin.
Ja minulla taas juuri bloggaamasi Nabokov :)
Tässä kirjassa elokuvallisuus tuli vahvasti läpi, kohtauksesta kohtaukseen siirryttiin leikkauksilla suoraan toimintaan ja monet tapahtumat oliisvat erinomaisen näköisiä elokuvissa (Thérèse katselemassa kuinka Bernard ensi kertaa vahingossa yliannostaa itselleen lääkettä on puhdasta noiria...)
Käärmesolmun en muista ihan näin visuaalinen olevan mutta hyvä se tietysti on.
Hyllyssä odottaisi vielä pienoisromaani Pyhä suudelma...
Minulla on aikomus lukea myös nuo teokset. Tuo kansi on hieno. Minulla on tuo kirja juuri tuossa asussa, en tiedä edes, onko muita. Kansipaperit ovat hyvin hauraat, joten käsittelen sitä aina varovasti. Vain Pyhä suudelma on luettu. Käärmesolmu, Myrkyttäjätär ja Täydellisyyden kudos odottavat vuoroaan. En muistaisi lukeneeni.
Minun kappaleessani kansipaperit ovat vähän reunoiltaan nuhraantuneet mutta yleisesti ottaen aika hyvässä kunnossa (mutta otin ne kuitenkin pois lukemisen ajaksi).
Kuulostaapa taas mielenkiintoiselta. Kun jostain saisi taas enemmän aikaa lukemiseen, niin tämä olisi ihan ehdoton kandi listalle :-)
Tämä on varmaan helpompi löytää ranskaksi :) (en kyllä tiedä kuinka helppoa alkukieltä Mauriac kirjoittaa, ei se kyllä vaikuta ainakaan mitenkään yltiörunolliselta)
Lähetä kommentti