Ogawan Revenge majailee mainiolla epämääräisellä alueella novellikokoelman ja romaanin välillä: siinä missä vaikkapa Janssonin Reilua peliä tai Kesäkirja tai lukuisat Leena Krohnin kirjat ovat romaaneja joiden lukuja voi lukea myös yksittäisinä novelleina, tämä on kokoelma jonka yksitoista novellia linkittyy enemmän tai vähemmän toisiinsa muutenkin kuin epämääräisen teeman tai kirjoittajan intressien perusteella. Ei tietenkään ainutlaatuinen tapaus (olen aiemmin lukenut ainakin Armas Alvarin Varmat tapaukset joka käyttää samaa kikkaa) mutta aika harvinainen.
Parin ensimmäisen novellin kohdalla en ollut vielä oikein vakuuttunut, ne olivat sellaisia varsin keskinkertaisia moderneja novelleja joita olen lukenut ihan tarpeeksi, sellaisia joissa tavallisen arkisissa (tai, no, ei niin arkisissa) tapahtumissa pitäisi näkyä jotain tavattoman paljon syvempää. Ensimmäisessä novellissa nainen menee konditoriaan ostamaan syntymäpäiväkakkua pojalleen joka kuoli kaksitoista vuotta sitten mutta kondiittori puhuu puhelimessa toisen novellin päähenkilön kanssa, he olivat vuosia sitten yhdessä olleet tapaamassa kondiittorin etäistä isää ja söivät kiivejä jotka kasvoivat kolmannen novellin puutarhassa...
Mutta vähitellen nämä näennäisen arkiset joskin surumieliset tarinat (suunnilleen jokaisessa joku kuolee tai lähtee tai muuten menetetään...) alkavat käydä merkillisemmiksi hieman Roald Dahlin novellien tapaan, ei mennä avoimesti kauhun puolelle mutta koko ajan liikutaan sen liepeillä...aikaisemmin lukemani Hotel Iriksen suoraa eksplisiittisyyttä ei ole, nyt paljon tapahtuu pinnan alla ja vihjauksissa.
Myös novellien yhteydet käyvät lukuisammiksi, ne alkavat muistuttaa verkkoa tai labyrinttia: edellisten tarinoiden henkilöistä ilmenee uusia häiritseviä yksityiskohtia toisissa tarinoissa, ja toisaalta yhteydet eivät ole aina kovin johdonmukaisia varsinkin kun mukaan alkaa sotkeutua metafiktiota: ehkä ensimmäinen novelli onkin kolmannen novellin kirjailijahahmon kirjoittama, ehkä myös kolmas tai muutkin, tai ehkä kirjailija olikin kyttyräselkäinen nainen...lukukokemus on hämmentävän labyrinttimainen ja kokonaisuus on enemmän kuin osien summa.
3 kommenttia:
Hmm, hiplailin tätä kirjastossa jokunen aika sitten, mutta jätin hyllyyn. Nyt alkoi taas kiinnostaa uudelleen. Novellimaisuus hieman huolettaa, mutta toisaalta jos kytköksiä on kuitenkin runsaasti, niin se ei haitanne. Täytyypä ottaa harkintaan uudelleen.
Luulen että voisit pitää tästä.
(Jaoin sinulle tunnustusta blogissani - olet sen arvoinen!)
Lähetä kommentti