Jatkamme Stoutin dekkarien parissa, tämä on kolmas lukemani.
Isabel Kerr, otsikon "doxy" (en muista sanaa ennen nähneeni, mutta sehän on oikein näpsä termi näille salarakkaille yms) on kuollut ja yksi Nero Wolfen yhteistyökumppaneista, Orrie Cather, on vahva ehdokas murhaajaksi. Vaikka varsinaisia aineellisia todisteita ei olekaan, tuntuu Wolfesta ja kumppaneista epätodennäköiseltä että Cather olisi murhaaja, joten asiaa pitää selvittää...
Varsinainen rikostapaus on loppujen lopuksi aika suoraviivainen juttu, Stoutin juju on yhä hyvissä henkilöissä ja näiden yhteispelissä. Wolfe ja kirjojen kertoja Archie Goodwin toki arvostavat toisiaan mutta se ei estä ajoittaista piikittelyä, ja Isabelin ystävätär neiti Jaquette, varsin värikäs persoona, on myös keskeisessä roolissa.
Hyvä kirja, vaikka tätä ennen lienee suotavaa olla lukenut jokunen muu Stout että henkilöt ovat edes jollain lailla tuttuja. Tässä on yhä sellaista hyvän tv-sarjan tuntua, osat toimivat tasalaatuisina vaikka ihan samanlaisiin oivalluksiin kuin Christiellä parhaimmillaan ei kai muissakaan osissa päästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti