En ollut kirjailijasta ennen kuullutkaan eikä hän kovin paljoa kai kirjoittanutkaan (ja tuossa linkitetyssä wiki-tyngässä kirjailijanimi on kirjoitettu kolmella eri tavalla, lienemme siis vakaasti suomalaisen lyriikan marginaalissa...)
Tämän esikoiskokoelmansa kuitenkin luin. Suuri osa oli klassillista mitallista riimirunoutta, jossa monessa oltiin menossa jonnekin tai kohdattiin vaeltava laulaja tai muuten mukana oli liikettä tai ajatusta liikkeestä. Mutta eivät nämä kuitenkaan olleet muodoltaan erityisen vaikuttavia tai sisällöltään sykähdyttäviä, osa vähän parempia ja osa vähän huonompia, mutta yleisesti ottaen kirjan päättävät neljä käännöstä (Carl Sandburg, K.A. Tavastjerna ja kaksi Emily Brontea) olivat parempia kuin suurin osa omasta tuotannosta...
Mutta kokoelman keskeltä löytyi myös muutama viehättävän itseironinen runo kirjoittamisesta ja taiteesta, pisteliäistä nelisäkeistä rönsyilevämpiin mietelmiin...ei tämä teema olisi kokonaista kokoelmaa kantanut mutta silti enemmän olisi kaivannut tällaista kuin epämääräistä silotunnelmointia.
Vuodenaikarunoilija K. Ankeasiiven huokaus painovirhepaholaiselle
- Osoita minulle vihdoin,
miten yhtäkaikkista onkaan,
kirjoitinpa "kuilu" tai "kiulu",
"toivees taivaat" tai "koipes taitat"
- lopulta kumpikin vaikuttaa
täsmälleen yhtä tehokkaasti
maailman menoon.
Opeta minut näkemään
viheliäinen ja naurettava turhamaisuuteni:
että muka ajatus
helposti voi kärsiä sinun puuttuessasi asiaan,
että "haamu parahti"
ei olisi samaa tai ainakin yhtä hyvää
kuin "aamun paraati".
Kasvata minua,
että ymmärtäväiseksi tulisin
ja nauraisin hullunkuriselle näytelmälle,
kun sinä, loistavin parodiamestari,
tanssitat kaikkia juhlallisia
ja mahtailevia ajatuksia,
jotka luulivat olevansa tarpeen,
vaikka ne unohtuivat
ennen kynän jäljen kuivumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti