"It's his own fault if he's kind. It's not the kind who inherit the earth, it's the poor, the humble, and the meek."
"What do you think happens to the kind, then?"
"They get kicked in the teeth."
Fitzgeraldilta olen aiemmin lukenut yhden kirjan, joka oli tarpeeksi kiinnostava että kun tämän huomasin divarissa ja se oli vielä saanut Bookerinkin (1979) niin piti ottaa luettavaksi.
Ja vähän samaa tässä on kuin The Blue Flowerissa, varsin tiiviissä kirjassa (180 sivua, aika väljä taitto) kuvataan eksentrisen ihmisjoukon hyvin arkista elämää. Tässä tapauksessa tapahtumapaikkana on 60-luvun alun Lontoo, ja siellä joukko asuntolaivoja (ei erityisen hyvällä alueella Thamesissa). Kirjan alussa näiden asukkaita verrataan sammakkoeläimiin jotka elävät maan ja veden rajapinnalla, ja saattavat siellä menestyäkin joskin yhtä lailla tuhoutua jos yrittävät muuttaa kokonaan maalle...
Kirja keskittyy paljon Gracen asukkaaseen Nennaan, kanadalaiseen siirtolaiseen joka on hieman eksyksissä elämässä ja jonka mies, palattuaan ulkomaankomennukselta, ei ole lainkaan innoissaan asuntolaivaelämästä ja on hankkinut asunnon toiselta puolen Lontoota, ja kumpikin yrittää saada toisen tulemaan järkiinsä. Perheen kaksi tytärtä Martha ja Tilda ovat sopeutuneet huomattavasti paremmin jokielämään vaikkeivät niin hyvin naapurustoon, kouluun tms.
Thamesilla asuu myös Richard, luotettava ja tarkka entinen meriupseeri jolle on kuin vahingossa päätynyt eräänlainen yhteisön puheenjohtajan rooli, mutta jolla on omat ongelmansa, vanha maalari Willis joka yrittää saada oman laivansa myytyä pahoja vuotoja peitellen, Maurice jonka hyväntahtoisuutta käytetään hyväksi jne.
Kun yleensä arvostan lyhytproosaa niin tämä tulee sanottua harvoin, mutta olisi tätä voinut pitempäänkin lukea, muutama henkilö olisi ansainnut enemmänkin näkyvyyttä, mutta tällaisenakin tämä oli mainio, hallitun yksinkertainen joka kuitenkin sisällytti paljon riveihinsä ja rivien väliin.
"Let's say that matters hadn't gone quite right with you, I mean personal matters, would you be able to find words to say exactly what was wrong?"
"I'm afraid so, yes, I would."
"That might be useful, of course."
"Like manufacturers' instructions. In case of failure, try words."
Richard ignored this because it didn't seem to him quite to the point. On the whole, he disliked comparisons, because they made you think about more than one thing at a time. He calculated the drift.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti