"Näille kahdelle asialle, yksinäisyydelle ja ikävystymiselle voi rakentaa kauniita ja kestäviä suhteita. Ne kaksi ovat ainakin järkkymättömiä."
Françoise Sagania lisää, ja taas ollaan varsin tutuissa kuvioissa, elegantti pienoisromaani sotkuisista ihmissuhteista joissa tasan eivät käy tunteiden intensiteetit. Kertojamme Dominique seurustelee Bertrandin kanssa mutta ajautuukin suhteeseen tämän naimisissa olevan enon Lucin kanssa. Luc suhtautuu tähän lähinnä pienenä seikkailuna ja Dominique ehkä toivoisi voivansa toimia samoin muttei voi intohimon vaivoille mitään...
Tällaiset pienet ja elegantit ihmissuhdesotkuthan Sagan osaa, ja tässä taas väläytellään kirjailijan mainion viileää tyyliä (Satu Waltarin käännöksellä), useammankin lainauksen olisi tuohon voinut nostaa. En minä tätäkään miksikään mestariteokseksi nosta mutta hyvän très ranskalaisen välipalan nauttii ilokseen.
2 kommenttia:
Jokin Saganissa vain viehättää. Tervetuloa ikävästä kiinnostukseni lähti. Omistanen koko tuotannon suomeksi. Vääjäämättä Sagania ajatellessa mieleen nousee myös Simone de Beauvoir.
Hyvän kokoelman olet koonnut, on näitä kuitenkin aika nippu ja en muista näihin kovin usein törmänneeni (paitsi siihen Tervetuloa ikävään josta otetaan uusintapainoksiakin).
Tämä on nyt kolmas Saganini ja varmaan lisääkin pitää lukea jossain vaiheessa...
Lähetä kommentti