Olen tätä 58 lyhyen novellin kokoelmasta lueskellut aiemminkin muutaman jutun sieltä täältä mutta kyllä tämä kokonaisuutenakin oli aiheellista lukea. Toki aika leppoisalla tahdilla, silloin tällöin kun huvitti muutama juttu eteenpäin. En usko että kovin vauhdikkaaseen kannesta kanteen -lukemiseen tämä edes sopii.
Yhteensä Kawabata taisi julkaista näitä 1-5 sivun juttuja elämänsä aikana päälle sata, ja kääntäjä Kai Nieminen on niitä valikoinut, 58 novellia on tässä kronologisessa järjestyksessä. Ja kun ne peräkkäin lukee, voi myös huomata kehitystä kirjoittajana, alkupuolella kyseessä ovat enemmän lyhyet fragmentit, lopuupuolella sivumäärät kasvavat tosi lyhyistä lyhyisiin ja perinteisempää novellimaisuutta näkyä enemmän: toki ollaan yhä hieman epämääräisiä että mistä tässä nyt oikein onkaan kysymys, varsinainen juonivetoisuus on harvinaista ja enemmän tehdään tunnelmakuvia.
Eipä tässä sisällöstä oikein voi paljoa sanoa, ja vaikka alusta loppuun lukemisella voikin katsella kirjailijan kehitystä niin soveltuu tämä myös selailevampaan lukemiseen, avaa kirja satunnaisesta kohdasta ja lue juttu tai pari. Jos siis löydät kirjan jostain, vaikka tämä on vain 15 vuotta vanha, on se ilmeisesti yksi vaikeimpia Keltaisen kirjaston kirjoja löytää divareista...
En nyt ihan varauksettomasti tähän kuitenkaan ihastunut, pidän yhä enemmän romaaneistaan ja pitemmistä novelleista vaikka samaa mestarillisuutta vilahtelee ajoittain näissäkin, mutta pikaisen nettikommentoijien vilkaisun perusteella näyttää myös olevan toisenlaisia mielipiteitä, heitä jotka pitävät enemmän näistä kuin romaaneistaan.
Kuudes osuma Nobel-haasteeseen, olen siis uuras ja ahkera nobelisti-bloggaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti