Jatkamme Shakespearen ongelmallisilla näytelmillä, mutta siinä missä fasistisen luennan kanssa flirttaileva tragedia Coriolanus on jäänyt yleisesti aika vähälle huomiolle, antisemitististä aineistoa pyörittelevä komedia Venetsian kauppias on tunnetumpi ja Shylockin monologi "jos meitä pistetään, emmekö vuoda verta?" lienee kirjoittajan siteeratuimpia ja versioiduimpia (tosin useimmiten irrallisena pätkänä ja viittauksena kuin varsinaisena osana näytelmää).
Mistä on kyse: Bassanio tarvitsee rahaa voidakseen kosia Portiaa, ja lainaa summan juutalaiselta Shylockilta, ystävänsä Antonion asettuessa takuumieheksi, ja hieman leikkisästi sovitaan että jos velkaa ei määräajassa makseta takaisin niin Shylock perii sakoksi Antoniolta paunan lihaa määräämästään paikasta (tässä tapauksessa sydämestä). No, Antonion liiketoimet joutuvat vastatuuleen ja sakko uhkaa langeta (ja Shylock, joka vihaa Antoniota, pitää siitä kyllä kiinni). Tässä vaiheessa Portia puuttuu peliin...
Ja on todettava ettei tämäkään ole kirjallisesti ihan terävintä Shakespearea: henkilöistä vain Shylockissa ja Portiassa on hieman enemmän syvyyttä, nainen-pukeutuu-mieheksi -juoni On Nähty tarpeeksi monta kertaa, lipas-episodit olivat aika irrallisia ja sormussäädötkin eivät niin innostaneet...mutta komedian kitkerä maku teki tästä kuitenkin kiinnostavan kokemuksen.
Juutalaisuuskysymyksen (ja tätä siis korostetaan, Shylock on kävelevä stereotyyppi) sivussa kysymys on myös armosta. Ainakin nykylukijalle (aikalaisista en tiedä) Antonio vaikuttaa kyllä aikamoiselta m***ulta joka ei ansaitsisi pelastamista mutta armon ominaisuus onkin että sitä ei ansaita. Ja Portia tarjoaa Shylockille kyllä lukuisia mahdollisuuksia osoittaa armoa, josta tämä päättäväisesti ja ehdottomasti kieltäytyy ihan vain kiusallaan. Mutta, kun Portia teknisellä ja jokseenkin kyseenalaisella kikalla kääntääkin tilanteen päälaelleen, eipä hänkään osoita sen enempää armoa (jota, yhä vain, ei ansaita). Tai noin teoreettisesti osoittaa mutta sanotaanko että kyseessä on jotakuinkin näennäisin ja niukin mahdollinen armonosoitus, ja lopputuloksena kaikki ovat väärässä ja koko komediallinen kaikki-saavat-onnellisesti-toisensa -lopetus on jokseenkin irvokas.
Vastaavaa Shakespeare on toki harrastanut joissain muissakin näytelmissään kuten Mitta mitasta ja Loppu hyvin kaikki hyvin, ja nämä ongelmanäytelmät ovatkin olleet kiintoisia epätyydyttävyydessään ja ärsyttävyydessään...
Ja olenko kehunut tarpeeksi tätä uutta Shakespeare-kirjasarjaa, tämä Tiina Ohinmaan ja Alice Martinin käännös taisikin olla viimeisiä puuttuvia.
6 kommenttia:
Tähän näytelmään olen tutustunut ja vaikka tämä ei ole Shakespearen tuotannon ydintä tähän viitataan paljon, esim. Agatha Christien teoksessa Esirippu.
(Jostain syystä nykyisin ei korkoa pidetä ongelmallisena hintainstrumenttina rahalle)
Jep, aikoinaan katsottiin pahalla että kristitty vaati kristityltä lainasta korkoa, koronkiskonta oli synti.
Toisaalta juutalaisilta oli evätty monia muita elinkeinoja, mm. maanomistus mikä oli keskeisin omaisuuden muoto keskiajalla, joten asettuivat sitten mm. rahanlainaajiksi. Mikä epäilemättä ruokki myös juutalaisvihaa kun oli koronmaksun aika...
Pitäisi varmaan oikein ottaa projektiksi lukea nämä "uudet" Shakespearet. En olekaan moneen vuoteen paneutunut kyseisen herran tuotoksiin. Tämä itse asiassa on jäänyt silloin aikoinaankin kokonaan väliin, vaikka onkin tullut muussa kirjallisuudessa säännöllisesti viittauksina vastaan.
Minä olen tuotantoaan vähitellen kulkenut läpi, lukematta on lähinnä enää niitä kuningasnäytelmiä ja niitä vähemmän tunnettuja kuten Timon ateenalainen ja Turhaa lemmen touhua...
Mutta näistä vähemmän tunnetuista on kyllä löytynyt myös hyviä, herran tuotannosta suosikkieni joukkoon nostan kyllä mm. Titus Andronicuksen ja Troilus ja Cressidan eli on kannattanut tutustua laajemminkin tuotantoonsa.
Vaikka oikeastaan nämä pitäisi kai lukea kaikki ainakin kahdesti, kerran suomeksi että saa kiinni tapahtumista ja hahmoista ja kerran englanniksi että voi nautiskella kielestä. Oma englannintaitoni on sillä rajalla että pystyn lukemaan alkukielistä mutta käännöksestä nauttii kuitenkin enemmän (ja näissä uusissa painoksissa on myös ansiokkaita esipuheita taustoittamassa teoksia, ne ovat jo itsessään lukemisen arvoisia).
Olen nähnyt Venetsian kauppiaan elokuvana, jossa Al Pacino näyttelee Shylockin osaa. Juutalaisvastaisuus näytelmässä tuli kyllä aikamoisena yllätyksenä, enkä päässyt oikein perille oliko sen mukanaololla jotain yleisinhimillistä merkitystä.
Tämä näytelmä on ilmeisesti tarjonnut materiaalia vähän molempiin suuntiin, Shylock voidaan esittää sekä puhtaasti pahiksena että sorrettuna kärsijänä...
Ja tietysti yksi kysymys on että vaikka Shylock esitetäänkin niin vahvasti juutalaisuudesta käsin, tuleeko meidän katsojien/lukijoiden myös keskittyä tähän henkilöä määrittävänä muuttumattomana ominaisuutena (toisaalla tulikin juuri käytyä keskustelua mm. amerikkalaisesta bulkkifantasiasta jonka yhteydessä sivuttiin myös aiheeseen sopivasti eurooppalaista rasismia...). Koska tosiasia on että onhan myös Shylock kaikin puolin epämiellyttävä häijyläinen, hivenen vain avoimemmin kuin nämä muut.
Vaikea sanoa mitä mieltä Shakespeare tai aikalaisyleisö on asiasta ollut mieltä (juutalaispahiksia löytyi toki muistakin teoksista, Marlowen The Jew of Malta on ilmeisesti alan perusteos), ja mielenkiintoisena lisänä aikakauden Englannissa ei juutalaisia asunut eli Shakespeare nojasi kuvauksessaan vain kirjallisuuteen ja tarinoihin...
Ja toisaalta tässä välillä on tapahtunut sen verran kaikenlaista että nykykatsojalle/lukijalle on joka tapauksessa muodostunut sellaisia näkökulmia tarinaan mitä Shakespearella ei voisikaan olla.
Lähetä kommentti