Tässä ollaan lukuhaasteiden ytimessä: nobelisti jota en ole aiemmin lukenut, toisen maailmansodan Japaniin sijoittuvat kirja joka löytyy 1001 Books -listalta (josta aika ajoin itselleni luettavaa poimin), ja kun minä olen kovin myötämielisesti suhtautunut japanilaiseen kirjallisuuteen ja alle 200 sivun mittainen romaani on tyrkyllä Pasilan kirjastossa niin kyllähän tämä nyt piti lukea.
Kyseessä on ilmeisesti Kenzaburo Oen esikoisromaani, suomentamaton (Oeta ei ole kai muutenkana suomennettu juuri lainkaan, M/T on kai ainoa fiktio?), ja kirjaa taidetaan verrata usein Goldingin Kärpästen herraan: joukko koulukodin teinipoikia lähetetään evakkoon vuoriston syrjäkylään, mutta kyläläiset lähtevätkin tuota pikaa pakoon kulkutautia jättäen pojat taakseen selviämään omillaan.
No, poikien vastaaonotto ei ollut alun perinkään kovin lämmin: "Anyone caught stealing, starting fires or making a row will be beaten to death by the villagers. Don't forget that you're vermin here. Even so, we'll shelter and feed you. Always remember that in this village you're only useless vermin." Ja Oe ei niin suuresti keskity yksittäisiin poikiin vaan käsittelee näitä ryhmänä, joka on osoittaa pääosin sympaattisuutta ja keskinäistä solidaarisuutta vaikeassa tilanteessa ja selviää miten selviää...
Tässä onkin huomattava ero Kärpästen herraan: Golding näytti että pintasivilisaatiota vähän raaputtamalla ajaudutaan väkivaltaiseen barbariaan, mikä on kauheaa, mutta Oella sivistys ei rapaudu barbarismin tieltä, mikä on vielä kauheampaa. Sota on jossain taustalla mutta siellä se on, ja tämä on maailma joka sotii.
Siinä missä monet muut lukemani japanilaiset kirjailijat suosivat varsin kuulasta ja kirkasta tyyliä (sisältö toki voi olla mitä milloinkin), tämä käännös ja ilmeisesti Oen tyyli muutenkin on aika raskasta, ja ainakin tässä korostetun groteskia, fyysistä ja raadollista.
En erityisemmin pitänyt tästä kirjasta sinä aikana kun sitä luin. Mutta on se hyvä.
2 kommenttia:
Tämä oli mielenkiintoinen postaus. Olen lukenut Oelta vain tuon ainoan suomennetun M/T:n silloin kun se ilmestyi, enkä oikein päässyt sen maailmaan sisälle.
Kirjassa oli myös lyhyt esipuhe Oesta kirjailijana, ilmeisesti kirjoissaan on paljon syrjäseutujen myyttien henkeä ja legendamaisuutta on tässäkin, suurin osa henkilöistä pysyy nimettöminä ja tapahtumia ei ole sidottu mihinkään nimettyyn paikkaan...
Saattaa siis tuotannossaan löytyä aika vaikeasti lähestyttäviä teoksia, tämä on kuitenkin aika selkeä. Rajoittavana tekijänä tullee ennemmin raadollisuus (lukiessa kävi mielessä kyllä muutama bloggaaja että tuo ja tuo inhoaisivat tätä mutta tuo voisi ehkä pitää...)
Lähetä kommentti