Onkohan tämä nyt arvostelukappale vai viidakkorumpuilu kun sain kirjan Linnealta joka ei kai virallisesti edusta Juki Recordsia mutta...no, suhtautukaa tähän sopivilla filttereillä.
On tavallaan outoa lukea bändihistoriikkia yhtyeestä josta ei ole aiemmin kuullutkaan, saati sitten näiden tekemää musiikkia: ehkäpä tässä onkin kyse jonkinlaisesta mockumentarysta, näitä artisteja ei oikeasti olekaan olemassa ja kaikki on keksittyä...no, Klaus Thunderin & Ukkosmaine eivät ihan Spinal Tapiksi mene ja saatan nyt tällä kertaa olettaa että tässä on edes siteeksi totuudenmukaisia tapahtumia. Tietysti musiikkinäytteetkin löytyisivät yhtä läheltä kuin lähin YouTube mutta päätin nyt kuitenkin heittäytyä menoon kylmiltään (sitäpaitsi, mitä siitä olisi tullut jos olisin kuunnellut kokeeksi jonkun kappaleen etukäteen ja se olisikin ollut ihan paska? Ei olisi ollut kivaa kellään).
Ukkosmaine on tosiaan mennyt minulta ihan ohi, en juuri festareilla pyöri ja muutenkin tulee seurattua heikosti artisteja jotka markkinoituvat eniten livebändinä, sellaista se on. Mutta ei se olennaisesti kirjan lukemisessa haitannut, Karttunen (puolet duosta) raportoi yhtyeen vaiheita sujuvasti, kronologisesti vuosi kerrallaan mennään ja kuvaillaan keikkoja, levytyksiä, biisintekoja yms. sopivasti anekdooteilla siivitettyinä. Koko ajan mukana on vahva tee-se-itse-meininki, levyt tehdään itse omakustanteina tai oman levy-yhtiön kautta, keikat hoidetaan itse tai kaveriavulla ja markkinointikin sujuu ilmeisesti lähinnä viidakkorummuilla. Usein kotikutoista ehkä mutta viehättävää ja ainakin katkerat tilitykset painostetuista kompromisseista tai levy-yhtiöiden pompotuksista jäivät vähiin (eivät ihan olemattomiin kuitenkaan).
Ja laajemminkin kuvaus musiikkielämän realiteeteista kun on tiukasti marginaalissa oli hyvin antoisaa luettavaa kelle tahansa musiikista kiinnostuneelle, vaikkei yhtye olisikaan tuttu (huomasin kuitenkin että olen minä yhden Juki Recordisin levyn kuitenkin kuullut, Eläimen 2000 Deluxen).
Kirjan yleissävy on myös hellittämättömän positiivinen, hyvä fiilis säilyy silloinkin kun kaikki ei mene ihan putkeen. Toisalta tämä on myös vahvasti bändihistoriikki, fokus on siinä mitä yhtye teki, kappaleiden tekoa ja levytyksiä kuvattiin runsaasti ja keikkoja listattiin vaikka millä mitalla (kirjan lopussa vieläpä lista kaikista keikoista), mutta artistien yksityiselämä ja vastaava on rajattu tiukasti pois kirjasta silloin kun ne eivät vaikuta keikkaan. Ja vaikka rock'n'roll (sanan laajassa merkityksessä) onkin vahvasti läsnä niin sex and drugs oli lähinnä ohimenevinä mainintoina, skandaalinkäryisiä paljastuskirjoja ja röpötysraportteja kaipaavat saavat myös pettyä.
Mukava kirja. Pitäisiköhän sitä nyt uskaltautua kuuntelemaan josko ovat ihan paskoja...
2 kommenttia:
Kuuntelitko?
Olipa hauskaa lukea juttua, jonka kirjoittanut ei tiedä bändiä etukäteen. Itse tätä luki oman Ukkosmaine-filtterin läpi, joten ulkopuolisen silmin oli aika hankala nähdä kirjaa. Mukavaa, että tuntuu toimivan.
Kun ei tunne bändiä niin tätä lukee kirjana musiikkimaailmasta, bisneksestä yms, vähän samaan tapaan kuin luki vaikka Azerradin Our Band Could Be Your Lifea (amerikkalaisesta 80-luvun alternative-skenestä josta myös osan bändeistä tunsin vain hyvin hämärästi ja osa ei musiikillisesti edes niin kiinnostanutkaan...)
Muutaman kappaleen kuuntelin, niitä joista oli videot (livepätkiä näkyi olevan paljon mutta niiden äänet oli vähän niin ja näin). Kertakuuntelulla en tullut ykkösfaniksi mutta Pyyhe kenttään not kuulosti kivalta...
Lähetä kommentti