6.5.14

Martin Egblewogbe - Mr Happy and the Hammer of God & Other Stories


Aikamoisella nimihirviöllä varustettu kirja on myös satunnaisostoksia Akateemisen alesta, joku ennenkuulematon novellikokoelma, ja ghanalainen kirjoittaja...

Kirja jakautuu kahteen osaan, ensimmäisessä on seitsemän lyhyttä novellia, fragmentteja tavallisesta tai vähän hajoavammasta arjesta: suosikkini oli tarina miehestä joka pitää sadetta puhelinkopissa ja yrittää puhelimitse selvittää mitä siinä paperissa lukee joka on hänen nimissään laitettu työpaikan ilmoitustaululle, ja parissa muussakin on kiinnostavan kafkamainen tunnelma.

Toisen osan muodostaa kolme pitempää novellia (tai nimitarina Mr Happy and the Hammer of God alkaa lähennellä jo pienoisromaania) joissa jokaisessa on samantyylinen teema, onnellisuuden tavoittelu, ja jokainen myös karkaa arkirealismista...nimitarinassa seurataan päähenkilö Dervin päivää tämän käydessä psykiatrilla ja palatessa kotiin, ja matka karkaa aika hallusinatoriseksi, Three Conversations with Ayuba muuttuu seikkailufaabeliksi jossa etsitään "enots a morf retaw"ia mutta mitä se onnellisuus sitten oikein on, ja kolmas, Jjork, oli ihan vaan outo.

Ihan perinteistä "etnistä" kirjallisuutta tämä ei siis ole ja hyvä niin, ensimmäisen osan novellit olisivat ehkä voineet tapahtua melkein missä vain ja jälkimmäisen osan Ghana ei myöskään ole mitään savimajoja tai muita Afrikka-kliseitä (Ayuba ehkä lähimpänä tätä ajoittaisessa satutyylissään), kirjallisena vaikuttajana Kafka on voimakas ja mielisairaudet, neuroosit ja ahdistus ovat tärkeässä roolissa (eikös niiden pitäisi olla onnellisen yksinkertaisia siellä jossain ja neuroottisuuden olla länsimaiden yksinoikeus [/sarkasmi]).

Osa tarinoista jäi kyllä hyvin hämäriksi mutta nimitarina oli kiinnostava ja pari muutakin ansiokasta löytyi, eli lukukokemuksena positiivinen.

3 kommenttia:

Omppu / Reader why did I marry him? kirjoitti...

Voi pahus, en ole huomannut tätä missään Akateemisen alessa. Olipa hyvä, että kirjoitit tästä, menee ehdottomasti mun ykköslukulistalle. On todella ilahduttavaa, että tulee vähän muunkinlaista Afrikka-kuvaa kuin kurjuuden estetisointia. Teos vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Luin juuri zimbabwelaista Tendai Huchua ja hän myös on mainio esimerkki modernista afrikkalaiskirjailijasta. Tästä lisää blogissani lähipäivinä

Juha Makkonen kirjoitti...

Hei hdcanis, olet haastettujen joukossa. Taas. http://nipvet.blogspot.fi/2014/05/haastevastaus.html

hdcanis kirjoitti...

Omppu, tämä oli vuodenvaihteessa ostettu, mutta kärkkymään vain jos jostain löytyy...
Ja juu, tässä kyllä sivutaan rehoittavaa korruptiota, poliittisia levottomuuksia, sekavaa uskonnollista liikehdintää yms ja nimitarinan Dervikin oli rahaton mutta kurjuusmässäilyä ei harrasteta, muttei myöskään sellaista onnellisuuseksotiikkaa mitä Mma Ramotswessa (ja noissa ei siis ole mitään vikaa mutta mukava nähdä myös muuta, modernin Afrikan komplekseja...